Vehmaan seurakunnan kirkkovaltuusto päätti kolme viikkoa sitten äänin 8–5, ettei liitosta Uudenkaupungin seurakunnan kanssa nyt tehdä. Fuusioajatus on tältä erää haudattu. Osa Vehmaan seurakuntalaisista aplodeeraa, kun taas toisia kismittää. Mielipiteitä voi edelleen esittää, mutta pitää muistaa, että enemmistöpäätöksen tekivät vaaleissa valitut kirkkovaltuutetut.
Valtuuston ratkaisusta huolimatta Vehmaan seurakunta pysyy ainakin paikallislehtitasolla otsikoissa. Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli seuraa tarkasti seurakunnan tilannetta. Tuomiokapituli käsittelee Vehmaan tilannetta seuraavan kerran kesäkuun puolivälissä sen jälkeen, kun seurakunta on antanut selvityksensä jatkosuunnitelmista.
Itsenäisyystaisto voitti nyt, mutta kovin ruusuiselta Vehmaan seurakunnan tulevaisuus ei näytä, jos on uskomista tuomiokapitulin lakimiesasessorin Matleena Engblomin ja vt. kirkkoherran Outi Tukia-Takalan kommentteihin (V-SS 13.5.). Talousluvut piiputtavat siihen malliin, että kriisiytyvän seurakunnan kriteerit kolkuttelevat jo pelottavan lähellä.
Kunnan tai seurakunnan itsenäisyys herättää osassa yhteisön jäseniä suuria tunteita. Tämä on hyvin ymmärrettävää. Näin väitetään, että liitos Uudenkaupungin kanssa olisi turvannut palveluiden jatkumisen Vehmaalla paremmin kuin pyristely itsenäisenä. Jos tämä pitää kutinsa, niin jokainen voi itse mietiskellä, kumpi on tärkeämpää: itsenäisyys vai palvelut?
Tosin on olemassa lukuisia esimerkkejä siitä, kuinka naimakaupat isomman kanssa johtavat piskuisemman osapuolen näivettymiseen. Kun päätöksiä kunta- tai seurakuntaliitoksista pyöritellään, niin mieleen voi nousta ajatus siitä, että ajoissa solmittu vapaaehtoinen fuusio voi tarjota parempia myötäjäisiä kuin muutaman vitkutteluvuoden jälkeen solmittu pakkoavioliitto.
Vehmaalla ja myös muualla seurakuntalaiset pääsevät marraskuun vaaleissa valitsemaan henkilöt, joilla on parhaat edellytykset edistää kotiseurakunnan parasta.
Vesa Penttilä