Nousiaisten Pyhän Henrikin kirkon naapuripellolla olisi saattanut olla normioloissa jonkinlaista ruuhkaa tiistaiaamuna. Kun Turun piispa Mari Leppänen siunasi kevään kylvöt, niin todennäköisesti uteliaita olisi kerääntynyt kuulemaan livenä uutta kirkkojohtajaa.
Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliiton MTK:n toiminnanjohtaja Jyrki Wallin olisi mitä ilmeisimmin houkutellut paikalle etenkin viljelijäväestöä. Sattuneesta syystä arvovaltaisten vieraiden visiitti Nousiaisiin jouduttiin toteuttamaan ilman yleisömassojen läsnäoloa.
Korona-ajasta on löydettävissä myös positiivisia puolia. Yksi Wallinin löydöistä on ollut se, että suomalaisen viljelijän työn arvostus on kohentunut. Tämä väite ei ollut pelkkä heitto, vaan tilastot kertovat, että suomalaiset syövät nyt aiempaa enemmän kotimaista ruokaa. Tällainen kehitys on suotavaa, sillä oman maan ruokatuotannon laadukkuutta ei kai kukaan tohdi kiistää. Tavoite huoltovarmuudesta ja mahdollisimman korkeasta omavaraisuusasteesta luo uskoa suomalaiseen maataloustuotantoon.
Myönteisten viestien lisäksi Wallinilla oli myös harmiteltavaa. Ruoka on yksi niistä aiheista, joista keskustelu ryöpsähtää toisinaan hedelmättömäksi kiivailuksi. Äärikiihkoilijoiden äänenpainot kärjistyvät, kun pohditaan, pitääkö lautasella olla lihaa vai kasviksia. Kun erimielisyyttä syntyy, niin jälleen kerran mielipidevaihto surkastuu ala-arvoiseen väittelyyn.
Jos kärjistää, niin lihansyöjät mollaavat kasviskansaa ituhippiviherpiipertäjiksi, jotka puolestaan julistavat vastapuolen ruokatottumukset maailman tuhoamiseksi. Onneksi fanaatikkojen väliin mahtuu se valtava enemmistö, jolle maistuvat sekä liha että kasvikset. Toki jokainen saa laittaa suuhunsa mitä lystää, mutta tämä ei oikeuta lyttäämään toisenlaista käyttäytymistä.
Vaikka Suomessa syntyvyysluvut ovat olleet viime vuosina alamaissa, niin koko maailman väkiluku paisuu hurjaa vauhtia. Tämä tarkoittaa sitä, että ruokaa tarvitaan yhä enemmän. Kun nälänhätä jossakin kolkassa pahenee, sillä saattaa olla maailmanlaajuisia seurauksia.
Suomen ei pidä sulkeutua omien rajojensa sisälle. Silti kotimainen ruokatuotanto luo sellaista turvaa, että itse kunkin on syytä toivottaa maanviljelijöiden työhön suotuisaa kasvukautta ja runsasta satoa.