Uudenkaupungin ja Turun välisen junaradan sähköistystyöt ovat edenneet loppusuoralle. Valmista pitäisi olla kesällä. Heti sähkönappulaa ei kuitenkaan paineta niin, että uudenlainen junaliikenne voisi alkaa. Sähkövetureiden pitäisi kuitenkin päästä kiskoille tämän vuoden aikana.
Radan sähköistykseen liittyy myös puuston ja muun kasvillisuuden poisto rautatien lähialueelta (V-SS 1.6.). Suoja-alue ulottuu 30 metriä radan molemmille puolille. Puut saavat häädön 60 metriä leveältä suojakaistaleelta.
Metsäisillä osuuksilla puuoperaatio ei varmaankaan sen kummempia tunnereaktioita aiheuta, mutta rautatien varrella on myös lähiasutusta. Tämä tarkoittaa sitä, että moni kiinteistönomistaja joutuu hyvästelemään osan pihapuistaan. Vaikka menetyksestä maksetaan korvaus, niin silti pakkokaato saattaa kirpaista. Radan lähistöllä on asuinrakennuksia, jotka ovat päässeet osittain piiloon junaliikenteeltä kasvillisuuden katveeseen. Nyt näkösuoja saattaa kadota.
Puuston parturointi on esimerkki niistä tapauksista, joissa yleinen etu menee yksittäisten mielipiteiden edelle. Tätä menettelytapaa on hankala kyseenalaistaa, sillä isoissa päätöksissä on mahdotonta toimia kaikkien asianosaisten toivomalla tavalla. Harmituksesta huolimatta tämä pitää hyväksyä.
Väylävirastolta tuli kirjepostia radan varren asukkaille runsas viikko sitten. Kummalliselta tuntuu se, että vastausaikaa oli vajaa viikko. Muutamassa päivässä asukkaiden piti ratkaista, millä tavalla heidän mielestään puiden poisto olisi syytä suorittaa. Ehkä Väylävirastossa oli kaatoprojektista tietoa sen verran aiemmin, ettei kiinteistönomistajia olisi tarvinnut patistaa hosumiseen.
Uudenkaupungin rataan liittyy edelleen haaveita siitä, että henkilöjunaliikenne heräisi henkiin. Ratkaisut ovat vielä tekemättä. Ajatus sai tukea, kun valtiovarainministeri Annika Saarikko (kesk.) tapasi perjantaina Uudenkaupungin elinkeinoväkeä. Puheiden perusteella valtio ei haraa vastaan.
Vesa Penttilä