Voi olla, että viimeviikkoinen päätös yllätti: Vehmaan seurakunnan kirkkovaltuusto torppasi neuvotellun liitossopimuksen keskiviikkona äänin 8–5. Torstaina kokoontuneella Uudenkaupungin seurakunnan kirkkovaltuustolla ei ollut muuta tehtävää kuin todeta liitoksen kariutuminen vehmaalaisten päätöksen jälkeen.
Puoluepolitiikka ei onneksi ole valtavan ratkaisevassa asemassa etenkään pienten kuntien päätöksenteossa. Vielä vähemmän puoluetunnus näkyy seurakunnissa, joissa kirkkovaltuustovaaleihin on usein käyty ympäripyöreiden listanimien alla ikään kuin poliittista taustaryhmää hyssytellen.
Ajatus Vehmaan seurakunnan liittymisestä osaksi Uudenkaupungin seurakuntaa herätti odotetulla tavalla tunteita. Näin käy myös silloin, kun kuntaliitos nousee jossakin suunnassa keskusteluun.
Vehmaan kirkkovaltuusto ei pitkään keskustellut viime viikolla siitä, pitäisikö Uudenkaupungin seurakuntaan liittyä vai ei. Molempien vaihtoehtojen puolesta tehtiin lyhytsanaiset esitykset. Sen jälkeen kuultiin kolme pidempää puheenvuoroa: kaksi liitosta vastaan, yksi sen puolesta.
Vehmaan äänestystulos jättää pohdittavaa puoluepoliittisesti. Ydinkysymys kuuluu: miksi viisi keskustalaista äänesti liitoksen puolesta ja miksi kaksi oli vastaan? Jos keskusta olisi ollut yhtenäinen, Vehmaan seurakunta olisi saanut uuden kumppanin Uudestakaupungista.
Lisää aineksia spekulaatioon antaa vuoden 2018 seurakuntavaalien tulos, jonka mukaan Vehmaan seurakunnan 15-jäseniseen kirkkovaltuustoon valittiin yhdeksän keskustalaista. Matkan varrella lukumäärä on vähentynyt eri syiden ja varajäsenten puutteen vuoksi seitsemään.
Vuoden 1991 kuntaliitostaistossa Vehmaa säilyi itsenäisenä äänin 11–10, kun paikallinen valtapuolue keskusta sai tarvittavan lisä-äänen silloiselta kokoomuslaiselta Antero Ahalalta.
Nyt enemmistö keskustalaisista kirkkopäättäjistä halusi seurakuntaliitosta. Kieltämättä äänestyksen puoluejakautuma vaikuttaa hieman yllättävältä.
Vesa Penttilä