Työllisyys on kasvussa, mutta kolikon kääntöpuolella se tarkoittaa osalle yrityksistä ja aloista työvoimapulaa.
Kun joskus sanottiin työttömälle puolivitsinä, että ei sinua kukaan kotoa tule hakemaan, kohta voidaan melkein hakea, jos vielä epätoivoisemmaksi tilanne menee.
Riittävän työvoiman turvaaminen on vakavasti otettava asia, sillä tilastojen mukaan työvoiman määrä lähtee Suomessa laskuun. Työvoimapula voi terveydenhoitoalalla aiheuttaa hoidon laadun heikkenemistä ja yrityksissä estää kasvun.
Nyt on tutkittu aiempaa laajemmin työvoiman tarjontaa ja kysyntää eri alueilla ja aloilla (V-SS 10.3.). Kun tieto on mahdollisimman ajankohtaista, pystytään paremmin selvittämään, onko kyse puhtaasti työvoimapulasta, osaamisvajeesta, työn ja tekijöiden kohtaanto-ongelmasta vai jostain muusta. Ja sen jälkeen tietysti räätälöimään täsmäratkaisuja.
Turun tilaisuuteen työministeriön terveiset tuonut alivaltiosihteeri Elina Pylkkänen muistutti, että työnteko vaatii taakseen motivaatiota, eli väkipakolla ei ainakaan tuottavaa työvoimaa saa.
Hän varoittikin, että jos tilanne on nyt paha, voi se tulevaisuudessa olla vielä pahempi, jos työvoimasta ei pidetä parempaa huolta. Tällä hetkellä jopa yli 20 000 henkilöä jää vuosittain työkyvyttömyyseläkkeelle. Se on enemmän kuin mitä siirtyy nettomääräisesti vanhuuseläkkeelle.
Pylkkäsen mielestä nykyisistä työntekijöistä huolehtiminen on jopa helpompi tie hallita työvoimapulaa kuin hakea uutta työvoimaa ulkomalta. Tosin kumpikaan keino ei myöskään sulje toista pois.
Koska syytkin ovat moninaiset, työvoimapulan selättämiseenkään ei ole löydetty yhtä ihmelääkettä. Mutta oman apunsa antaisivat työn perässä liikkumisen helpottaminen, kansainvälisen rekrytoinnin kehittäminen, ikärasismista luopuminen, joustavat koulutusratkaisut ja täsmätyökykyisten reservin hyödyntäminen.
Osassa vaaditaan valtakunnallisia ratkaisuja, mutta osaan voidaan vaikuttaa alueellisesti ja yhteistyöllä.
Sari Honkasalo