Viime viikolla tuli Varsinais-Suomen hyvinvointialueen valmisteluista positiivisella tavalla viestiä siitä, että maakuntasopu on löytynyt luottamushenkilöpaikkojen poliittisesta jaosta. Näyttää siltä, että tästä ei synny riitaa. Kokonaan toinen juttu on se, kuka mihinkin paikkaan valitaan.
Nyt pitää toivoa, että maakunnallinen kattavuus toteutuu vaalituloksen mukaisesti myös aluehallitus- ja lautakuntapaikkajaossa. Varsinais-Suomi äänesti aluevaaleissa niin, ettei etukäteen ounasteltu ja kenties jopa pelätty turkulaisten ylivalta toteutunut. Tämä on selkeä viesti siitä, että uuden yhteistyökuvion kärkipaikoille halutaan myös muita kuin maakunnan pääkaupungin edustajia.
Toivottavaa ja varsin fiksua olisi, jos aluehallituksesta ja lautakunnista riittäisi myös pienkuntapaikkoja. Tällä olisi ainakin symboliarvoa niissä kunnissa, jotka jäivät ilman aluevaltuutettua. Vakan alueella tämä toive kohdistuu näillä perusteilla Kustaviin ja Vehmaaseen.
Tietenkään turkulaisuus ei saa olla este. Monissa puheenvuoroissa on korostettu sitä, että tulevan hyvinvointialueen pitää miettiä ratkaisuja maakunnallisesti yli puolue- ja kuntarajojen. Tämä kuulostaa enemmän kuin hyvältä, vaikka ehkä paikoitellen usko oman lähipalvelupisteen säilymiseen saattaa horjua.
Perjantaina tuli medialle viestiä myös perussuomalaisten eduskuntaryhmän turkulaiselta puheenjohtajalta Ville Taviolta, joka jätti hallitukselle kirjallisen kysymyksen aluevaalien jälkeisestä luottamuspaikkajaosta. Tavion mukaan ennen vaaleja tehdyt vaaliliitot ovat äänestäjille avointa tietoa, mutta vaalien jälkeen luodut tekniset vaaliliitot ohittavat äänestäjien tahdon.
Onneksi aluetasolla ei nyt sorruttu vaalien jälkeiseen suhmurointiin. Yleisesti ottaen Tavio on vanhaa Pulkkinen-huumorisarjaa siteeraten asian ytimessä. Helppo sääntö on se, että äänestäjät päättävät. Nousiaisista ei ehkä ole syytä esimerkkiä hakea kaksien edellisten kuntavaalien perusteella.
Vesa Penttilä