Vääräleuat irvailevat, ettei maanviljelijä tai nykytermin mukaisesti maatalousyrittäjä ole koskaan tyytyväinen. Vitsailua riittää myös siitä, kuinka maatiloilla leppoisasti köllötellään tukiaisten varassa.
Maa- ja Metsätaloustuottajain Keskusliiton tuote kysely kertoo karua viestiä maatalousväestön tunnelmista (V-SS 24.2.). Yli 1600 vastauksen antia ei voi ohittaa toteamalla, että taas maajussit kitisevät. Kun alan ammattilaiset toteavat, että maksuvalmius heikentyy, viljelyala vähenee, kotieläintuotanto supistuu ja lannoitehankinnat lykkääntyvät, niin kommenttien pitäisi hätkähdyttää laajemminkin.
Maatalous on yritystoimintaa. Maataloustuottajien toiminta- ja toimeentuloedellytyksillä on kuitenkin muusta yritysmaailmasta poikkeava piirre: kun ihmisillä on tapana syödä, niin tilojen tilanne koskettaa tätä kautta meistä jokaista.
Mietoisissa viljelevä MTK-Varsinais-Suomen toiminnanjohtaja Paavo Myllymäki tiivisti lehtijutussa tilanteen: se on paha. Myllymäen laajat perustelut antavat tukea ajatuksille siitä, että nyt alkaa maatiloilla olla tosi kyseessä.
Suomalainen ruoka ja etenkin sen puhtaus saavat kyselyissä peukutuksia. Moni varmaankin ostaa suomalaisen tomaatin, vaikka viereisessä hyllyssä olisi sama punatuote hitusen halvemmalla. Silti voisi veikata, että joissakin hintavammassa tuotteissa ostoskärryyn sujahtaa rahaperustein ulkomainen tuote.
Euroopassa jo rytisee. Vaikka Suomeen ei nyt minkäänlaista uhkaa kohdistu, niin kaikenlaisissa skenaarioissa kotimainen ruokatuotanto pitää nostaa merkittävään rooliin.
Nuorehko nousiaislainen maatalousyrittäjä Ilmari Hunsa suomensi muutama vuosi sitten Vakka-Suomen Sanomien Viikon henkilö -palstalla, mitä maatalouden tuet merkitsevät muille kuin tuottajille. Tuet ovat tavallaan ruuan alennuskorvausta, jota ilman kuluttajan kauppakassille kertyisi nykyistä enemmän hintaa.
Edes siedettävästi pärjäävä suomalainen maatalous koituu koko kansakunnan eduksi.
Vesa Penttilä