Moni Ukrainasta sotaa paennut lapsi Vakan alueella heitti suomalaisen koulurepun selkäänsä ensimmäistä kertaa eilen. He aloittelevat uutta, pian rutiiniksi muodostuvaa arkeaan yhtäkkiä Suomessa, suomalaisten parissa.
Tämän kansan YK julisti viime viikolla viidettä kertaa peräkkäin maailman onnellisimmaksi kansaksi. Hyvin sikäli, että koko tutkimus on toteutettu vasta yhteensä kymmenen kertaa.
Onnellisuuden mittareita olivat tutkimuksessa elintaso, sosiaalinen tuki, terveiden elinvuosien odote, vapaus tehdä elämänvalintoja, vapaus korruptiosta ja anteliaisuus. Suomalaiset ovat arvioineet nämä keskimääräisellä arvosanalla 8-. Häntäpäästä listaa löytyvät ne maat, jotka kärsivät konflikteista tai äärimmäisestä köyhyydestä.
Sitä ajattelisi, että tänne on hyvä tulla toistenkin, onnellisuutta kokemaan.
Tänä vuonna pakolaisia tulee Suomeen eri tavalla kuin vuonna 2015, jolloin turvapaikanhakijoita saapui tänne ennätykselliset 32 000. Ukrainalaisten kokonaismäärää ei vielä tiedetä. He saattavat saapua maahan kaikessa hiljaisuudessa kolmen kuukauden viisumivapaudella, ja moni majoittuu täällä asuvien sukulaisten ja tuttavien luokse yksityisiin asuntoihin. Rekisteröitymisen jälkeen maassa voi tilapäisen suojelun statuksella oleskella vuoden, ja samalla syntyy oikeus koulunkäyntiin, terveydenhuoltoon ja taloudelliseen avustukseen.
Millaisia kohtaamisia sitten syntyy suomalaisten kanssa? Vakka haastatteli hiljattain uusikaupunkilaista syntymäkuuroa, joka nauttii matkoista Keski-Eurooppaan. Syyksi hän kertoi sen, että matkoillaan hän tulee helposti toimeen kenen kanssa tahansa ilman minkäänlaista kieltä, sen enempää suomea, englantia kuin viittomakieltäkään. Suomalaisia on vaikeampi kohdata, ja aloitteen joutuu tekemään aina itse. Siinä missä etelämpänä huidotaan elekielellä menemään, Suomessa tumput pysyvät suorina.
Onnellisin kansa on kenties pidättyväinen kansa, mutta se on jo nähty, että käden se on ojentanut auttamaan.
Saara Huovinen