Ei tätä meinaa todeksi uskoa: Suomi jyrää vuodesta toiseen ykkösenä, kun jollakin asteikolla maailman valtioita asetetaan järjestykseen onnellisimman kansakunnan kisassa. Miten huonosti muualla menee, jos tämä jurottava ja puolet vuodesta pimeyshämärässä taapertava kansa on onnellisempi kuin missään muussa maassa?
Menestys onnellisuuslistauksessa voi monien mielessä tuntua kovin kaukaiselta ajatukselta. Kun äärimmäisiin tekoihin mennään, niin onneksi lähdöt muihin maisemiin oman käden kautta ovat Suomessa vähentyneet. Silti tämäkin taito yhä osataan Euroopan pohjoisissa oloissa.
Silti mielenterveysongelmat ovat nousseet yhä vahvemmin esille. Nämä vievät työikäistä väestöä entistä enemmän työkyvyttömyyseläkkeelle. Se on toki hyvä, että mielenterveydestä uskalletaan jo puhua ilman sitä suurta häpeää, joka tähän sairauteen on joskus liittynyt.
Nyt eduskuntavaalien alla iso osa puolueista on ilmaissut huolensa etenkin nuorten mielenterveysongelmista. Toivottavasti huoli on aito, sillä riekaleiksi kuluneen fraasin mukaan lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus. Jos nuorella mieli horjuu, tämä voi pahimmassa tapauksessa tarkoittaa elinikäistä ajautumista yhteiskunnan sivuraiteelle.
Myös toive matalan kynnyksen toiminnasta on yleisesti kuultu lausahdus. Tästä on oiva esimerkki Maskun apu eli Mapu eli nuorten tieto- ja neuvontapiste, jossa on tarjolla vinkkejä jos jonkinlaisiin vähäikäisiä askarruttaviin asioihin (V-SS 24.3.). Kynnys on pyritty hiomaan niin matalaksi, ettei tulija siihen kompastu.
Tämän viikon sunnuntaina Suomeen valitaan uusi eduskunta. Vakan alueella on järjestetty useita vaalikeskustelutilaisuuksia.
Jos vielä tulevista sukupolvista puhutaan, niin hienoa on se, että esimerkiksi Maskun ja Uudenkaupungin nuorisovaltuustot järjestivät ansiokkaat ehdokastenttitilaisuudet. Muutenkaan setämiesten ja täti-ihmisten ei pidä väheksyä nuorisovaltuustojen roolia. Ehkä sieltä kuitenkin välittyy nuorten ääni.
Vesa Penttilä