Vakka-Suomen Sanomien tiistaijulkaisussa on juttu siitä, kuinka Akseli-kuntien alueelle Maskuun, Mynämäkeen ja Nousiaisiin on nyt saatu tuplattua etsivän nuorisotyön henkilömäärä yhdestä kahteen. Tämä edellytti aluehallintoviraston kuittausta 30 000 euron erityisavustuksesta.
Jokaisella tai ainakin luultavasti useimmilla on kokemuksia kipuilevasta nuoresta, joko omasta itsestään tai lähipiiristään. Tietynlainen teinituska ja siihen liittyvä vanhempien kauhistelu ovat normaalia elämän kiertokulkua, kun keski-ikäistyneet äidit ja isät eivät aina jaksa muistaa, että hekin olivat joskus nuoria ja yhtä hölmöjä.
Ikääntynyt harmaatukkaikäluokka saa ihmetellä ja sormi ojossa osoittaa, kuinka kamalaa on nykynuoriso. Toki tässä ei pidä sortua yleistyksiin. Monella aikuisella riittää ymmärrystä ja moni vanhemmista on tehnyt tai tekee vapaaehtoistyötä vaikkapa lasten ja nuorten harrastustoiminnan taustajoukoissa.
Akseli-alueen kuntien etsivien nuorisotyöntekijöiden Taru Leppimäen ja Vivica Silfverbergin haastattelu antaa muistutusta siitä, että kaikilla nuorilla hommat eivät suinkaan ole hanskassa. Vanhaa huumoriletkautusta muokaten voisi todeta, että muuten olisi, mutta hanskat ovat hukassa.
Lasten ja nuorten ongelmien hoito on siinä mielessä kinkkistä puuhaa, ettei tuloksia voi millään numeromitta-asteikolla vedenpitävästi todistaa. Ymmärrettävää on se, että kunnallisessa päätöksenteossa niinkin vanhalla keksinnöllä kuin rahalla on melkomoinen rooli.
Kukaan ei voi varmuudella sanoa, kuinka paljon nyt lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn laitetttu lantti tuottaa mahdollisesti joskus takaisin säästöä vai tuottaako ollenkaan. Vaikka raha roolittelee ronskisti nykyelämää, niin ehkä eurolaskimet voisi hetkeksi siirtää syrjään siinä vaiheessa, kun puhutaan lapsista ja nuorista.
Lapsen huostaanotto maksaa paljon. Syrjäytynyt nuori maksaa paljon. Ei tässä kuitenkaan ole ensisijaisesti kyse rahasta, vaan tuesta ja avusta, siis lapsista ja nuorista.
Tehtävä on vaikea. Jokainen voi kurkkia lähipiiriin tai jopa nurkan taakse. Lapsen ja etenkin nuoren auttaminen saattaa olla hankalaa. Tähän ensiarvoiseen tehtävään aikuisilla pitäisi kuitenkin riittää potkua. Voi olla, että hyvinkin pieni ele on se tarvittava pelastusrengas.
Vesa Penttilä