Neljä Vakan alueen kuntaa sai kuluneena vuonna tuntuvasti lahjoitusvaroja ikäihmisten hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Vakka-Suomen vanhustenkotiyhdistyksen lahjoitusvaroja pantiin ripeimmin käyttöön Kustavissa, jossa järjestettiin jo kesällä ikäihmisten iltamia ja muuta ohjelmaa.
Vehmaalla kunnan saama potti yhdistettiin aiempaan testamenttilahjoitukseen ja perintönä tulleen tilan myyntituloihin, ja päästiin niinkin mukavaan summaan kuin 174 000 euroon.
Rahan määrä on jo sellainen, että hyvin käytettynä vaikutukset tuntuvat ja näkyvät monen ihmisen elämässä. Kunta järjesti joulun alla kuntalaisfoorumin, johon kutsuttiin kaikki halukkaat keskustelemaan varojen käytöstä. Ajankohta keskellä arkipäivää ja tapaamispaikka senioritalon tiloissa ohjasi osanottajien ikähaarukkaa eläkeläisten ja ikäihmisten suuntaan – jos ei jo itse keskustelun aihekin.
Silti parhaimmassa tapauksessa varoja voi käyttää johonkin sellaiseen, joka vaikuttaa kunnassa pitkään, niidenkin elämään, joiden jalka vielä tänään nousee notkeasti.
Vanhuksen määritelmä on aikojen saatossa muuttunut – ikäraja on noussut samaan tahtiin kuin nuoren aikuisen tai keski-ikäisenkin. Voi kysyä, minkä ikäinen nyt saa ja voi hyötyä rahoista, jotka nimetty vanhuksille. Yhdistysten aktiivit, jotka usein ovat vireitä eläkevuosia eläviä, tekevät ikäihmisten hyvinvoinnin eteen hyvin paljon vapaaehtoistyötä. Jopa niinkin, että ikäihmisille suunnatun bingon vapaaehtoinen järjestäjä tuo tullessaan omilla rahoillaan hankkimansa bingovoitot (V-SS 23.12).
Vapaaehtoisista kukaan ei halua, kehtaa tai edes keksi esittää varoja omaan hyvinvointiinsa. Mutta miten on: Jos palvelutalon asukkaille ja kotihoidon asiakkaille jaetut jalkahoitolahjakortit tuppaavat jäämään piirongin laatikkoon pölyttymään, voisiko niitä jakaakin vapaaehtoistyötä tekeville? Jotta jalka edelleen nousisi kepeästi vanhuksille iloa tuottamaan. Sillä jos jollakin on iäkkäille kullan arvo.
Saara Huovinen