Vakka-Suomen aikuissisäpalloilun lippulaiva on tuttuun tapaan Uudenkaupungin Korihait, joka aloitti sarjakautensa Korisliigassa tiistaina. Avaus oli enemmän kuin lupaava, sillä kotiottelussa kukistui sarjan suurimpiin mestarisuosikkeihin lukeutuva Kauhajoen Karhu.
Joukkueen valmennus on uudistunut ja myös pelaajistoon on tullut tutusti muutoksia. Jälleen uusikaupunkilainen ja laajemmin vakkasuomalainen korisväki on valmis uskomaan siihen, että liigan pohjamudan poljenta olisi taakse jäänyttä rämpimistä.
Vai pitääkö uutta uljasta nousua odottaa siihen saakka, kunnes Saksan MM-kultaan valmentanut Gordon Herbert palaa luotsaamaan Korihaita? Vaikka mies tästä haaveili Vakka-Suomen Sanomien Viikon henkilö -haastattelussa (V-SS 22.9.), niin voi olla, että huippusaavutukseen yltäneen valmentajakonkarin paluu Pohitulliin jää toteutumatta.
Kun tullaan valtakunnallisen palloilun sarjakärkitasolta yksi askel alaspäin, niin Vakan alueella on nyt aivan poikkeuksellisella tavalla tarjontaa naisten lajeissa. Maan kakkoskategoriassa pelaavat mynämäkeläinen SBS Wirmo ja uusikaupunkilainen Nystars salibandyssa sekä Korihait koripallossa.
Tässä on kuitenkin kiperä kysymys: miten saadaan katsojia houkuteltua naisten otteluiden lehtereille? Tämä ei tietenkään koske vain vakkasuomalaista palloilua, vaan sama ilmiö liittyy kansalliseen ja kansainväliseen huipputason joukkueurheiluun.
Vieläkin monille voi olla hämärän peitossa ajatus siitä, että myös naisten laadukkaassa palloilussa on tarjolla penkkiurheilijalle elämyksiä ja viihdearvoa. Onneksi tätä aliarvostusta ovat viime vuosina korjanneet etenkin naisten jalkapallon arvokisaturnaukset.
Katsojan kannalta tilanteesta ei saa syntymään hankalaa tasa-arvokysymystä. Jos penkkiurheilijaa kiinnostaa enemmän Huuhkajien kuin Helmarien peli, niin tämä on ookoo. Toinen asia on se, mihin urheilussa panostetaan. Se lienee totta, että miesurheilu nappaa jättipotin urheilurahoista.
Vesa Penttilä