Ongelmien ratkaisuissa vastakkainasettelu ja toisen osapuolen syyttely eivät luo kaikkein otollisinta lähtökohtaa. Tavoitteiden perustelut voivat olla erisuuntaisia, mutta silti ne voivat tähdätä samaan lopputulokseen.
Naantalissa ja Maskussa on tänä vuonna kartoitettu merivesien laatua (V-SS 21.10.). Taustalla on Naantalin Itämeri-hanke, johon kaupunki budjetoi 100 000 euroa konkreettisten toimien löytämiseksi. Hankelistalle mahtui rannnikkovesien nykytilanteen selvitys, johon myös Masku lähti mukaan.
Kyse on etenkin siitä, miten merivesien rehevöitymistä voitaisiin vähentää. Vesitutkimusta tehneen Pro Litore -yhdistyksen Matias Scheinin korosti, että tärkeintä olisi ehkäistä rehevöitymistä jo ennakkoon. Kun rehevöitymistä aiheuttavaa ainetta valuu mereen, korjausliike on jo vaikeampaa.
Tosiasia lienee se, että pelloilta karkaa esimerkiksi fosforia mereen. Luonnosta toimeentulonsa hankkiva viljelijä saattaa seurata ympäristön tilaa tarkemmin kuin tavallinen taajama-asukas. Kun myös raha ratkaisee, niin Scheininin puheissa nousi esille tähän liittyvä yhteishyöty. Ketju menee näin: kun fosforihävikkiä kyetään hillitsemään, satotoiveet kohenevat, viljelijän tili saattaa ansaitusti saada lisuketta ja samalla luonto kiittää.
Tätä ei pidä tulkita niin, että viljelijäväestö ryhtyisi toimiin ympäristön parhaaksi vain euron kuvat silmissä pyörien. Alasta riippumatta taloudellinen hyöty on kuitenkin sellainen kannustin, joka todennäköisesti laittaa miettimään mahdollisuuksia toimintamuutoksiin.
Naantalin rahasatsaus ja Maskun osallistuminen osahankkeeseen eivät Saaristomerta pelasta. Silti myös paikallisia toimia tarvitaan. Toiveena on, että tänä vuonna tehty kartoitus saa seurantatutkimusta tulevina vuosina.
Naantali kärsi ainakin pienimuotoisen imagotappion viime heinäkuussa, kun sinilevätilanteen vuoksi tasavallan presidentin puolisoa Jenni Haukiota ei voitu kipata mereen Vuoden unikeko -tittelin kunniaksi.
Vesa Penttilä