Hiljattain Naantaliin muuttanut kanttori ja muusikko Sami Nieminen kertoi Viikon henkilö -haastattelussa (V-SS 13.9.) varsin avoimesti omasta masennuksestaan ja mielenterveysongelmistaan noin 15 vuoden takaa. Tämä on jatkumoa sille, että näistä asioista uskalletaan jo puhua.
Jos käsi on kipsissä tai jos sydänkohtaus iskee tai jos syöpä runtelee kehoa, niin ymmärrystä on kyllä riittänyt aiemminkin. Takavuosina mielenterveyteen liittyvät pulmat olivat jollakin tavalla häpeäsairauksia. Kun ulospäin ei mitään näkynyt, niin esimerkiksi masennusta saatettiin pitää hullujen höpinänä, laiskuutena tai muuten vain hölynpölynä.
Onneksi ajat ovat muuttuneet. Todennäköisesti monellakin saattaa olla omakohtaisia tai lähipiiristä tuttuja kokemuksia siitä, miltä tuntuu, kun rumasti sanottuna päästä viiraa. Ei se ole viirausta, vaan mielenterveyden mureneminen on vakava sairaus. Tuntuu hurjalta, että ihminen voi jopa vuosikausiksi jämähtää makaamaan sohvalle, kun voimat eivät yksinkertaisesti riitä normaaliin toimintaan.
Vielä rujompaa kerrontaa on se, kuinka mielenterveysongelmat voivat johtaa siihen lopulliseen itsetuhoiseen ratkaisuun. Yksi fakta lienee se, että mielenterveyden järkkyminen on suurimpia syitä työikäisten ennenaikaiseen eläköitymiseen. Suuri huoli liittyy siihenkin, että tämä sairaus lamauttaa myös nuoria.
Sami Niemisen tarinassa mielenkiintoinen pointti oli se, että syy nuoren miehen alakuloon löytyi testosteronivajauksesta. Ennen tätä havaintoa mies ehti popsia melkoisen määrän lääkkeitä ilman parantavaa vaikutusta. Tämäkin tapaus kertoo siitä, että mielenterveysongelmien taustalla voi olla moninaisia syitä.
Vielä toistona on todettava se, että mielen terveydestä on kyettävä puhumaan ilman vanhanaikaisia ennakkoluuloja. Tosin tästä on tullut julkkismaailmassa pienimuotoinen muoti-ilmiö: sympatiapinnoja haetaan mielenterveys- ja koulukiusaamiskertomuksilla, ehkä jopa todellisilla tai sitten ei.
Vesa Penttilä