Suomessa kuoli viime vuonna 171 henkilöä liikenneonnettomuuksissa. Huimasti on tullut kohennusta 1960- ja 1970-luvun synkistä lukemista, jolloin muutamana vuotena kirjattiin yli 1000 kuolonuhria.
Tavoite liikennekuolemien nollatasosta on uljas, mutta samalla tietenkin pelkkää huuhaata. Menopelit ovat aiempaa turvallisempia, mutta aina joku tekee kohtalokkaan virheen tieliikenteessä.
Vakan alueella kesän traagisin liikenneonnettomuus sattui heinäkuun alussa Kustavintiellä Maskussa, jossa yhteentörmäys vaati kaksi kuolonuhria. Kustavintiellä on rytissyt muutenkin. Lisäksi viime viikolla Maskun Piuhantiellä aamuöinen ulosajo johti kahden henkilön vakavaan loukkaantumiseen.
Kesähuumassa uutiset roimista ylinopeuksista ovat valitettavan yleisiä. Järkyttävältä tuntui kesäkuinen uutinen, jonka mukaan 17-vuotias kuljettaja hurjasteli Nousiaisissa poliisin tutkaan 246 kilometrin tuntinopeutta. Hetkeä myöhemmin ikätoveri kirjautti 173 kilometrin tuntinopeuslukeman. Toivottavasti tällä hetkellä ajokortiton kaksikko pysyy pitkään poissa kaahailuleikeistä.
Rattijuopumukset ovat myös Vakan alueella lähes jokaviikkoista uutistavaraa. Vaikka kännikuskeja jää satimeen, niin silti heitä seilaa liikenteessä huomattavasti kärähtäneitä suurempi joukko. Jokainen voi kysyä itseltään, kuinka monta vuotta on siitä, kun viimeksi piti alkometriin hönkäistä.
Rattijuopot ja kaaharit ovat ehkä suurimpia uhkatekijöitä liikenteessä. Vähemmän puhutaan siitä, millaista vaaraa alinopeuskuljettajat aiheuttavat.
Kun kesäkeli on parhaimmillaan ja liikenne vilkasta, niin köröttelijä saattaa vaikkapa satasen alueella huristella 10–20 tuntinopeuskilometrin alivauhtia. Oma ajo voi olla turvallista, mutta vilkaisu taustapeiliin voi kertoa pitkästä autoletkasta. Turha hidastelu lisää ohituksia, joihin sisältyy aina vaaroja.
Liikenteen sujuvan soljumisen kannalta parasta olisi, jos kaikki ajaisivat kutakuinkin nopeusrajoituksen sallimaa vauhtia.
Vesa Penttilä