Pian on kulunut vuosi siitä, kun Venäjä aloitti normaalijärjellä ajateltuna täysin käsittämättömän hyökkäyksen Ukrainaan. Tähän mennessä idiotismin tulos on tämä: kuolleita sotilaita, menehtyneitä siviilejä viattomista vauvoista vanhuuksiin ja tuhottuja kaupunkeja.
Ukrainan rujo kohtalo on koskettanut myös Suomessa. Meille on syntynyt tunne siitä, että nyt pitää auttaa. Tässä on ollut ja on yhä erilaisia tapoja, joiden mittakaavassa on eroa.
Vakan alueen kunnista yksi hyvä esimerkki on Nousiainen, jossa paikallisten yhdistysten puuhaväki on tehnyt konkreettista hyvää ukrainalaisten hyväksi. Ei näillä teoilla kurjuutta taivaaksi muuteta, mutta ajatus on niin jalo, että hattu olisi päästä nostettava, jos sellainen olisi.
Nousiaisten Moisiokodissa asuu sotaa paenneita ukrainalaisia. Tässä toiminnassa Suomen Punaisen Ristin Nousiaisten osaston toiminnan merkitystä ei voi ylikorostaa.
Viime vuoden loppupuolella Nousiaisissa aktivoitui toinen yhdistys, kun metsästysseura Paukku kauppasi riistasoppaa paikkakunnalla asuvien ukrainalaisten tueksi. Tämä ei jäänyt tähän: nyt paukkulaisten tähtäimiin jääneistä peuroista lähtee ruokaa ukrainalaisille rintamasotilaille.
Metsistä pitää jo suomalaisten omien syiden perusteella harventaa riistaeläinkantaa. Nyt Nousiaisten Paukun metsästäjien ampumissa kudeissa on ylimääräinen avustuskerroin.
Viime vuoden helmikuussa järkytyimme, kun veli venäläinen hyökkäsi Ukrainaan. Kun näillä näkymillä sota jatkuu, niin vaarana on turtumus suomalaisessa lintukodossa.
Nyt on annettava iso tunnustus Vakka-Suomen Sanomien ahkeralle mielipidekirjoittajalle, kalantilaiselle Kauno Pietilälle. Ikämiesluokkaan kuuluva Pietilä jaksaa aivan oikein muistuttaa, ettei Ukrainaa saa nyt unohtaa, vaikka suurimmat alkukauhistelut saattavat laimentua sotauutistulvassa.
Ilmeistä on, että nyt Ukrainasta tulleet ovat vielä pitkään keskuudessamme. Meille pieneltä tuntuva teko voi olla iso apu heille.
Vesa Penttilä