Mustikan sato voi olla hyvinä vuosina parhailla paikoilla jopa 300 kilogrammaa hehtaaria kohti, kertoo Luonnonvarakeskus (Luke). Se tekee pyöreästi 43 ämpärillistä sinistä saalista.
Näin hurjiin lukemiin metsiä tallustava sunnuntaimarjastaja harvemmin pääsee, tuskin ainakaan tänä vuonna. Kylmä alkukesä heikensi mustikan pölyttymistä, ja kuivuus vaivasi.
Silti metsässä alkaa jo väikkyä sinistä, ja pian mustikka kypsyy. Mustikan määrä voi vaihdella paikoitellen runsaastikin, joten laajempi kuljeskelu kannattaa.
Kaikkein malttamattomin on ensimmäisen mustikkapiiraansa jo paistellut, mutta paras keruuaika pääsee aluilleen vasta heinäkuun loppupuolella. Siihen kannattaa odotella, sillä muutoin tulee napanneeksi poimuriinsa raakileetkin. Mustikan maku ja hyvää tekevät ominaisuudet ovat parhaimmillaan täysin kypsänä.
Kiire ei pitäisi olla ainakaan siinä pelossa, että muuten marjat loppuvat. Koko Suomen mittakaavassa vain kymmenen prosenttia marjoista poimitaan talteen.
Suomessa jokainen henkilö saa kulkea metsiä ja poimia marjoja vapaasti omaan käyttöönsä tai myyntiin. Jokaisenoikeudet, jotka aiemmin tunnettiin nimellä jokamiehenoikeudet, antavat oikeuden marjastukseen niillekin, jotka eivät omaa metsää omista.
Hienotunteisuus kuuluu tietysti asiaan, ja pihapiireihin kukaan tuskin eksyy. Pihapiiriksi voi metsän laidan asukas kuitenkin kokea hieman pidemmänkin kivenheiton kaaren. Jos joka tapauksessa kulkee marjaan autolla, varminta on jatkaa saman tien syvemmälle metsään metsäteitä pitkin.
Mustikan kaupallinen käyttö on Suomessa suhteellisen pientä. Luken mukaan ainoastaan neljäsosa kokonaispoiminnasta päätyy myyntiin. Mikäli kerääjä myy marjat itse sellaisenaan, ilman jatkojalostusta tai erityistä myyntipaikkaa, sen voi tehdä verovapaasti.
Himopoimija lahjoittaa ylimääräiset marjansa iäkkäille sukulaisille tai muille, jotka metsään eivät itse pääse kulkemaan. Suu marjoista makeaksi sopii olla jokaisen suomalaisen oikeus.
Saara Huovinen