Uu­des­sa­kau­pun­gis­sa syn­ty­nyt, kor­ke­aan EU-vir­kaan jou­lun al­la ni­met­ty Krii­sin­hal­lin­ta­kes­kuk­sen joh­ta­ja Kir­si Hen­riks­son ja­koi vuo­den vii­mei­ses­sä leh­des­sä aja­tuk­si­aan sii­tä, mil­lais­ta on pon­nis­taa maa­il­mal­le suo­ma­lai­ses­ta pik­ku­kau­pun­gis­ta (V-SS 29.12.). Lu­ki­oi­käi­se­nä hän mo­nen muun nuo­ren ta­voin lin­ja­si, et­tei ta­kai­sin pa­laa, ja opet­te­li pois jopa mur­tees­taan.

Työs­ken­nel­ty­ään pit­kään tut­ki­ja­na konf­lik­tien ja rau­han ra­ken­ta­mi­sen pa­ris­sa hän vii­mein päät­ti siir­tyä rau­han tut­ki­jas­ta sen te­ki­jäk­si – tie vei krii­sin­hal­lin­ta­o­pe­raa­ti­oi­hin niin Ira­kiin, Li­by­aan, Ma­liin kuin Ni­ge­riin­kin. Osan ajas­taan Hen­riks­son on viet­tä­nyt Rans­kas­sa.

Kau­kaa on hel­pom­pi näh­dä lä­hel­le, ja näin kävi Hen­riks­so­nil­le­kin. Lap­suus ja nuo­ruus suo­ma­lai­ses­sa pik­ku­kau­pun­gin lin­tu­ko­dos­sa näyt­täy­tyy nyt tu­ke­va­na poh­ja­na, jos­ta on ol­lut help­po pon­nis­taa. Suo­mes­sa ku­kaan ei kos­kaan ole ar­vot­ta­nut hän­tä jon­kun äi­ti­nä tai jon­kun tyt­tä­re­nä, vaan päin vas­toin ym­pä­ril­lä on jat­ku­vas­ti ol­lut esi­merk­ke­jä vah­vois­ta nai­sis­ta. Tasa-ar­von maas­sa työ­läis­per­heen­kin kas­vat­ti pys­tyi suun­tau­tu­maan aka­tee­mi­seen maa­il­maan.

Suo­mes­sa jo­kai­sel­la on yh­tä­läi­set mah­dol­li­suu­det so­si­aa­li­seen nou­suun, tai ai­na­kin on ol­lut. Nämä mah­dol­li­suu­det ovat Hen­riks­so­nin mie­les­tä nyt va­li­tet­ta­vas­ti mu­re­ne­mas­sa.

Suo­mel­la on ol­lut mui­ta­kin avu­ja, jot­ka aut­ta­vat maa­il­mal­la. Si­vii­lik­rii­sin­hal­lin­nan ope­raa­ti­oon on ol­lut help­po tul­la mu­kaan Suo­mes­ta, joka ei ole kos­kaan val­loit­ta­nut tois­ta maa­ta. Maa on ol­lut ai­ka­naan val­ta­van köy­hä, ja eteen­päin on pääs­ty il­man suu­rem­pia luon­non­rik­kauk­sia.

Hen­riks­son on ural­laan me­nes­ty­nyt, mut­ta ta­ka­na on ol­lut myös epä­var­muut­ta, jopa hui­ja­ri­synd­roo­maa. Nuo­ria, uraan­sa et­si­viä hän neu­voo en­nak­ko­luu­lot­ta ko­kei­le­maan omaa tie­tään. Kan­nat­taa tes­ta­ta, läh­ti­si­kö it­ses­tä sit­ten­kin enem­män ir­ti. Vas­tauk­sen saa läh­te­mäl­lä liik­keel­le ja tes­taa­mal­la omia vah­vuuk­si­aan. Mat­ka­e­vääk­si kan­nat­taa pa­ka­ta ute­li­ai­suus, mie­li­ku­vi­tus ja luo­vuus.

Iän tul­len voi sit­ten jo vä­lil­lä pa­la­ta sin­ne läh­tö­pis­tee­seen­kin.

Saa­ra Huo­vi­nen