Suomalaisen Leader-toiminnan julkinen rahoitus on Euroopan unionin maaseutupolitiikan rahoituskaudella 2023–2027 noin 230 miljoonaa euroa. Summa saattaa kuulostaa muhkealta, mutta sen pilkkovat pienempiin osiin Suomessa toimivat 52 Leader-ryhmää.
Jos puhutaan maaseudun vaikeuksista, niin niitä ei tietenkään Leader-hankkeilla pystytä hoitamaan. Jos ja kun jossakin päin Suomea maaseutu uhkaa autioitua, niin tilannetta tuskin kyetään pelastamaan miljoonalappusilla, jotka jakautuvat laajalle alueelle. Silti Leader-hankkeiden merkitystä haja-asutusalueiden elinvoimaan ja houkuttelevuuteen ei pidä vähätellä.
Vuosien varrella Leader-rahojen vauhdittamana on toteutettu tukku kenties jopa mitättömän pieniltä tuntuvia hankkeita, jotka ovat kuitenkin olleet paikallistasolla hyvinkin tärkeitä. Näistä menestyksekkäistä yhteisponnistuksista on myös Vakan alueella lukuisia esimerkkejä.
Leader-systeemin hienouksiin kuuluu se, ettei rahaa kilahda paikallistoimijayhdistysten tilille pelkästään kuponkeja täyttämällä. Osa hankkeiden toteutuksesta pitää hoitaa talkootyötunteina. Tämä lienee seikka, joka pönkittää jo kuluneeksi fraasiksi väljähtänyttä sanontaa yhteisöllisyydestä.
Vakan levikkialueen kunnat jakautuvat hieman kummallisesti kolmeen Leader-ryhmään. Kustavi on mukana saariston Samassa veneessä -ryhmässä, kun taas naapurikunta Taivassalo kuuluu Turun seudulla vaikuttavaan Varsin hyvä -yhdistykseen. Mynämäki on puolestaan pompannut seutu- ja jopa maakuntarajat ylittävään Ravakkaan. Tuskin aluerajoilla on sen suurempaa vaikutusta toimintaan, vaikka nyt Ravakka voikin pullistella Suomen parhaan strategian tittelillä.
Toisinaan harmitellaan sitä, kuinka paljon Suomi lapioi rahaa EU:lle verrattuna palautuvan eurosäkin suuruuteen. Leader-hankkeet ovat oivia esimerkkejä siitä, miten yhteiseurooppalaisella valuutalla voidaan saada jotakin mukavaa maaseutukyliin. Toivottavasti liiallinen byrokratia ei pilaa kyläintoa.
Vesa Penttilä