Vuosikausia monissa tyrskyissä seilannut sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus purjehtii satamaan viimein ja vihdoin runsaan vuoden kuluttua eli vuoden 2023 alussa, haluttiinpa näin tai sitten ei. Toki valtakunnallisella tasolla oppositio räksyttää, koska se kuuluu rooliin riippumatta siitä, mitkä puolueet kulloinkin paitsioasemassa ovat. Saman roolileikin mukaan hallitus kehuu saavutuksiaan, jälleen riippumatta valtahuipentuman puoluepoliittisesta kokoonpanosta.
Sosiaali- ja terveydenhuollossa on jo tehty maakunnallista yhteistyötä ennen tulevaa uudistusta eri puolilla Suomea. Täysin luontevalta tuntuu, että nämä maakunnat ovat muutamia tai kenties jopa useita askeleita muita edellä, kun uutta sote-Suomea rakennetaan.
Sen sijaan se on kummallista, jos sellaiset väitteet pitävät kutinsa, että Varsinais-Suomen piikkarit ovat jumiutuneet lähtötelineisiin, kun samoista asetelmista startanneet maakunnat pinkovat jo kaukana edellä. Joidenkin arvioiden mukaan Varsinais-Suomi köpöttelee sote-valmisteluissa hännänhuippuna.
Maskua luotsaavan kokeneen kuntajohtajan Arto Oikarisen kommentit tukevat tätä väitettä (V-SS 16.11.). Ehkäpä Oikarinen puhuu lehden haastattelussa useamman kollegansa suulla.
Kuntapäättäjät ovat hankalassa tilanteessa, kun täysin tarkkaa tietoa ei ole siitä, mitä tuleva sote-uudistus käytännössä tarkoittaa. Maskusta löytyy konkreettinen esimerkki: kuinka paljon kunnan kannattaa nyt laittaa euroja likoon terveyskeskuksen ja Luukan palvelukeskuksen tarpeellisissa remonteissa, kun varmuutta ei ole siitä, aikooko uusi ja uljas hyvinvointialue näitä rakennuksia käyttää siirtymävaiheen jälkeen?
Varsinaissuomalaisia tuskin hetkauttaa suuntaan tai toiseen se, millainen on tuleva sote-hallintomalli. Vain palvelut kiinnostavat ihmisiä. Niiden turvaamiseksi maakunnassa olisi nyt löydettävä pekkavasalamainen sote-kirivaihde, jotta kansalaisten tarpeet eivät hautautuisi hallintohidastelun alle.
Vesa Penttilä