Päättyvä uutisviikko on tuonut Vakan alueella ja myös laajemmin esille luontoon liittyviä aiheita. Voisi arvailla, että Euroopan unionin maatalous- ja kalastusneuvoston päätös silakan jatkokalastuksen sopimuksesta Suomen vesillä maistuu kalaherkun ystäville (V-SS 26.10.). Niinkin voisi veikkailla, ettei kalan pyydystäminen terveelliseksi lisukkeeksi ihmisväestön ruokalautaselle aiheuta valtavaa vastalausetta edes eläinoikeuksia korostavissa piireissä.
Ehkä hieman epäoikeudenmukaisesti aliarvostettua silakkaa on saatavilla kotimaan vesistä. Erilainen kalapulma liittyy kirjoloheen, joka uiskentelee suomalaisiin ruokapöytiin pääasiassa ulkomailta, etenkin Norjasta. Nyt kirjolohen käytön kotimaisuusastetta pyritään nostamaan esimerkiksi niin, että marraskuun alussa Suomessa vietetään ensimmäisen kerran kansallista kirjolohipäivää.
Voi olla, että teemapäivän anti jää lähinnä symboliseksi, mutta kaikki keinot ovat sallittuja matkalla kohti Suomen omavaraista kalataloutta. Ilmeisesti kala on ravintotuote, joka on yhä liian harvoin suomalaisten nälkää taltuttamassa.
Myös sika erilaisissa muodoissa on monille ruokanautintoa tarjoava lihatuote. Nyt tämänkin makupalan tulevaa maistelua uhkaa jo pelottavan lähellä afrikkalainen villisikarutto. Kun koronan lailla taudeilla on tapana lupaa kysymättä levitä yli valtiorajojen, niin lienee vain aikakysymys, milloin afrikkalainen sikarutto tarttuu ensimmäisen kerran Suomen pienehköön villisikakantaan (V-SS 27.10.). Jos ja kenties näin käy, tällä voi olla tuhoisia seurauksia suomalaiseen sianlihatuotantoon.
Luontoon liittyy myös tuuli. Sen valjastaminen hyötykäyttöön herättää tunteita. Mynämäen ja Laitilan valtuustot hyväksyivät maanantaina Kolsan-Juvansuon tuulivoimapuiston osayleiskaavan. Korkeat tuulimyllyt varmasti näkyvät maisemassa, mutta nyt lapoja ei ole tulossa pyörimään aivan asutuksen lähistölle.
Toki tuulimyllyjen kauneudesta tai kauheudesta voi kiistellä.
Vesa Penttilä