Toisin kuin Taivassalossa ja Kustavissa, Vehmaalla seurakunta ei omista meren rantaa. Seikka tekee tulevaisuuden suunnittelun siellä piirun verran mutkaisemmaksi.
Kustavissa seurakunnan omistamia maita kirkon takana Emmanrauman alueella on alettu kaavoittaa muun muassa omarantaisiksi omakotitonteiksi. Taivassalossa vuokratontteja saarista ja rannoilta myytiin, ja rahat sijoitettiin korkoa tuottamaan. Samaa pottia kasvattavat pappilan ja vanhan seurakuntakodin myynti, ja niin on uuden seurakuntakeskuksen rahoitus turvattu.
Vehmaan seurakunnalla ei oikein ole, mitä kaavoittaa tai myydä. Talousluvut ovat sen verran karua luettavaa, että luottamushenkilöt ovat joutuneet harkitsemaan uudelleen kantaansa pitää itsenäisyydestä voimalla kiinni.
Lokakuussa 2018 kirkkoneuvosto allekirjoitti strategiapaperin, jossa pyydettiin tuomiokapitulia luottamaan seurakunnan mahdollisuuksiin toimia itsenäisenä. Uuden kirkkoherran vaaleissa seuraavana vuonna kirkkovaltuusto ei halunnut ottaa kuuleviin korviinsa puheita, että nyt oltaisiin valitsemassa Vehmaalle itsenäisen seurakunnan viimeistä kirkkoherraa.
Sittemmin kelkan urien suunta on kääntynyt. Marraskuun lopulla seurakunta teki itse aloitteen liitosselvittelyistä, joille pyysi tuomiokapitulilta tukea.
Taivassalo ja Kustavi olisivat kenties miellyttävä yhteistyön suunta koon ja toiminnan samankaltaisuuden takia, mutta ei pienten seurakuntien liitto ratkaise isoja ongelmia. Siksi rantatontittoman seurakunnan katse kääntyy Uuteenkaupunkiin ja Mynämäkeen, joissa liitoksista on jo kokemusta.
Valuuttana kaupassa on vehmaalainen vireä toiminta ja maallikkojen aktiivisuus. Ison seurakunnan kainalossa vailla hallinnollisia taakkoja sillä on täysi mahdollisuus pysyä eloisana edelleen.
Seurakuntavaalit ovat alkavana vuonna edessä. Itsenäisenä seurakuntana säilymisen edellytys on sekin, että kirkon penkkiriveistä löytyy tarpeeksi väkeä luottamustoimiin. Se voi jossain olla haaste, omisti sitten tontteja tai ei.