Kun puhutaan liikunnasta ilman vilkuilua kilpaurheiluun, niin muoti-ilmiöt vaikuttavat siihen, miten kansalaiset yrittävät kunnostaan huolehtia. Joistakin kuntoilumuodoista voi vähitellen kasvaa myös kilpalajeja. Tästä on hyvä esimerkki salibandyn edeltäjä sähly, joka oli menneinä aikoina pelkkää höntsäpalloilua.
Nyt salibandy on kansainvälinen, joskin kärkitasolla kapean sektorin urheilulaji. Sählymaila kädessä reikäpallon perässä kirmaaminen on silti oiva tapa kuntoilla sillä bonuksella, että terveellistä hikoilua voi harrastaa kimpassa.
Takavuosina sauvakävelystä tuli hetkessä kuntoilijoiden hittilaji, jota myös miehet kehtasivat harrastaa pienen alku-ujostelun jälkeen. Nyt kävelijöitä sauvat kädessä näkee huomattavasti harvemmin. Tämä on siinä mielessä kummallista, että sauvakävely on todettu tehokkaaksi kuntoiluksi. Lisäksi kahden kepin hankinta ei ole taloudellisesti valtava satsaus.
Tuoreempia liikuntavillityksiä ovat muun muassa frisbeegolf ja kuntoporrastreeni. Liitokiekkoheittelyssä on kyse leppoisan ulkoilun ja kevyen kuntoilun yhdistelmästä, mutta luontoon kyhätyissä rappusissa saa sykkeen helposti nousemaan. Frisbeegolfiin ja porraskuntoiluun on kosolti mahdollisuuksia myös Vakan alueella, vieläpä ilmaiseksi.
Sitten Suomeen rantautui padel ikään kuin liikunnan vieraslajina. Kun lajin suosiokäyrä sojotti jyrkästi ylöspäin, moni haistoi mahdollisuuden isompaan tai pienempään bisnekseen. Padelin harrastamiseen ryhdyttiin rakentamaan pikavauhtia sisä- ja ulkokenttiä.
Ilmeisesti kävi niin, että mukavalta näyttävään lajiin tuli sellaista ylitarjontaa, ettei kaikkiin maksullisiin palloilupaikkoihin riittänytkään läiskijöitä. Nyt uutiset kertovat padeliin liittyvistä konkursseista.
Yksi tällainen ikävä tapaus liittyy Naantaliin, jossa padeliin rakennettu halli jäi tyhjilleen (V-SS 4.8.). Toivoa sopii, että Naantalissa tilapulasta kärsivät muut lajit keksivät järkevää käyttöä tilavalle hallille.
Vesa Penttilä