Vain kolmasosa lapsista liikkuu suosituksen mukaisesti. Jättitutkimus: Liikkuminen on erinomainen lääke masennukseen. Puolustusvoimat tarkkailee myös reserviläisen kuntoa. Tässä on muutamia otsikoita alkuvuodesta eri medioissa.
Onko Suomesta tullut jo niin autoileva yhteiskunta, että juna niin sanotusti meni jo eikä tästä oravanpyörästä enää hypätä pois? Vähäinen liikunta ja nykyiset ruokailutottumukset aiheuttavat muun muassa ylipainoa, liikkumattomuus unettomuutta ja kokonaisuus alakuloa, mikä haittaa sitä, että lähtisi liikkumaan. Liikkuminen on muuttunut yhä enemmän urheiluksi, tavoitteelliseksi harrastukseksi tai ohjatuksi liikunnaksi arkisen toiminnan sijaan. Siksi suositusten mukainen liikuntamäärä saattaa helposti jäädä vajaaksi. Jos tässä ei ole riittävästi haastetta, urheiluharrastuksesta on tullut niin kallista, että osa väestöstä tippuu sen vuoksi joukosta.
Liitu-tutkimuksessa on todettu, että mitä enemmän lapsille kertyy ikää sitä epätodennäköisemmin liikuntasuositukset täyttyvät (V-SS 20.3.). Viesti on huolestuttava, sillä tutkimus koskee alaikäisiä lapsia ja nuoria. Jos jo alaikäisille jää viikkoon liikkumisvelkaa, millaiseksi muodostuu aikuisuus, jolloin pitäisi huolehtia toimintakyvyn säilymisestä 80 tai 90 ikävuoteen asti.
Liikkumattomuus alkaa olla uusi kansantauti, johon pitäisi tarttua Pohjois-Karjala-projektin tyyppisellä hankkeella. Siinä käytiin elinikää alentaneiden kovien rasvojen, suolan ja tupakoinnin kimppuun 70–90-luvuilla.
Kukapa meistä ei tietäisi, että päivässä kannattaa kerätä askeleita tuhatmäärin. Se, miten liikuntaa saadaan jokaisen arkipäivään kuin huomaamatta lisää, onkin hankalampi toteuttaa. Nähdäänkö vielä 2020-luvulla Suomi liikuu -projekti, jossa hissiä saa käyttää vain lääketieteellisin perustein, työpaikkojen parkkipaikat sijaitsevat puolen kilometrin päässä, puhelin alkaa toimia, kun askelia on kertynyt ainakin 5000 ja verotus kevenee, kun älykello osoittaa riittävää aktiivisuutta?
Heli Mäki-Laurila