Sujuva ja turvallinen liikenne taitaa olla sellainen tavoite, joka on helppo hyväksyä. Keinovalikoima liikennepäästöjen vähentämiseksi on jo kimurantimpi asia, sillä haja-asutusalueelle on kutakuinkin hankalaa luoda pääkaupunkiseudun tasoista joukkoliikennettä.
Tunnin juna on nostettu yhdeksi Varsinais-Suomen terävimmän kärjen hankkeista. Nyt pikayhteyden rakentaminen Turun ja Helsingin välille on herättänyt myös maakunnallista kritiikkiä. Kaikki eivät olekaan haltioissaan siitä, että entisen ja nykyisen pääkaupungin väliä pääsisi raiteilla reissaamaan aiempaa vikkelämmin. Kalliin hankkeen hinta ja ympäristövaikutukset arveluttavat, vaikka toisessa vaakakupissa olisi lyhyempi matka-aika.
Tunnin junan aikahyödyistä huolimatta myös vastustus on ymmärrettävää. Vähemmistöön jää se joukko, jolla on säännöllisesti asiaa Varsinais-Suomesta Helsinkiin tai toiseen suuntaan. Lisäksi osa pitää minuuttisäästöä vähäisenä verrattuna mammuttikustannuksiin.
Aihe nousi esille viime torstaina Maskussa Pakaisten kyläyhdistyksen järjestämässä kansanedustajaehdokkaiden vaalipaneelissa (V-SS 7.3.). Vähemmän yllättävästi kuuden keskustelijan kommenteissa oli näkemyseroja. Kun tiestön heikko kunto on alituinen riesa, niin helposti nousee mieleen, voitaisiinko mahdollisesti säästyviä junarahoja jollakin tavalla käyttää autoilijoiden iloksi.
Näitä hankkeita ei saa kuulemma asettaa vastakkain, mutta varmasti jotkut pohtivat, onko tärkeämpää nipistää matkustusaikaa Helsinkiin vai saada toimivaa lähijunaliikennettä Uudenkaupungin ja Turun väliselle radalle.
Erilaisia näkökantoja aiheuttaa myös valtatie 8:n ja kantatie 43:n risteys Laitilassa. Uusikaupunki antoi viime viikolla tuhtia tukea pitkään jahkaillun eritasohankkeen toteuttamiseksi (V-SS 3.3.). Juuri nyt ei hyvältä näytä, sillä hanke ei ole mukana vuoteen 2031 saakka ulottuvassa investointiohjelmassa.
Valtatien vakkasuomalainen väylätulppa pitäisi vähitellen saada kuntoon.
Vesa Penttilä