Kurittulan idyllinen pikkukylä sijaitsee kanta-Maskun ydinkeskustan kupeessa kivenheiton päässä kuntaa halkovasta moottoritiestä. Näkymä tarjoaa useita hyväkuntoisia ja yhä käytössä olevia rakennusesimerkkejä siitä, miten Maskussa on asuttu menneinä vuosikymmeninä.
Asuinkäytössä on edelleen ikärakennuksia, joita on nikkaroitu jo paljon ennen vaikkapa nykyisin jo varsin laajaksi paisuneen Humikkalan taajaman syntyhistoriaa. Kun Masku taannoin kasvoi hyvinkin ripeää vauhtia, niin visiitti Kurittulaan antaa perspektiiviä vanhaan Maskuun. Alueen asuinhistoriasta saa oivan katsauksen runsaat 15 vuotta sitten julkaistusta Maskun kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta -opuksesta.
Kurittulan kylän häpeäpilkku on Wallinin paja, joka oli tai ehkä on vieläkin osa Varsinais-Suomen maakuntaliiton 1980-luvun loppuvuosina perustamaa kulttuurimaisemareittiä, joka sai nimekseen Raukkaan reitti. Reittiopasteet ovat jo kulahtaneet lukukelvottomaan kuntoon. Kovin kaunis näky ei ole myöskään Wallinin paja, joka on vuosien saatossa rupsahtanut rujoon jamaan.
Kurittulan väki on kantanut huolta kylämiljöössä näkyvällä paikalla sijaitsevan Wallinin pajan kohtalosta. Kyläseppä työskenteli pajassa vuoteen 1978 saakka, mutta osa kuntalaisista varmasti muistaa, kuinka sen jälkeenkin rakennuksessa on järjestetty työnäytöksiä Masku-päivien aikaan.
Maskun valtuusto hyväksyi vajaa kuukausi sitten kunnan kiinteistöstrategian. Siinä ränsistynyt Wallinin paja ei saanut purkutuomiota, vaan kulttuurihistoriallisesti arvokas kohde sijoitettiin kehitettävien ja arvioitavien rakennusten listalle. Vielä kunnassa ei ole päätetty, miten pajan mahdollinen remontointi aiottaisiin rahoittaa.
Kuntataloudellisesti tilanne voi olla hankala. Vaikkei pajan kunnostaminen maltaita maksaisikaan, niin jonkinlainen eurosäkki kuitenkin tarvittaisiin. Tämä saattaa askarruttaa hyötysuhdeajattelijoita. Valtavan aktiiviseen käyttöön pajaa tuskin saadaan.
Vesa Penttilä