Suomessa on tehty lukuisa joukko sopuisia ja järkeviä kuntaliitoksia. Nyt Varsinais-Suomessa on vietetty varsin pitkään hiljaiseloa sen jälkeen, kun vuoden 2009 alussa kuntarajoja rymisteltiin nurin kuin Berliinin muuria konsanaan.
Tuolloin etenkin Salon seudulla runsaslukuinen kuntajoukko sai viettää kimppahautajaisia. Kuntaliitospuhuri pyyhkäisi myös Vakan alueen yli. Askainen ja Lemu liittyivät Maskuun. Velkua, Mermasku ja Rymättylä pönkittivät pienuudestaan huolimattta aurinkokaupunki Naantalin saari-imagoa.
Jo ennen varsinaissuomalaista kuntaliitosbuumia päädyttiin pienten koukeroiden jälkeen sellaiseen ratkaisuun, että Mynämäki ja Mietoinen löivät hynttyyt yhteen. Ehkä on olemassa erilaisia näkemyksiä, mutta sivuseurannasta voisi aavistella, ettei tuo ollut kaikkein onnettomin kunta-avioliitto.
Viime viikolla mietoislainen yhdistysväki kokoontui pohtimaan viisivuotiaan kyläsuunnitelman päivittämistä. Kommenttien hyvin positiivinen yleishyrinä viittasi siihen, ettei itsenäisen kunta-aseman menetys ole tappanut mietoislaisuutta. Voi olla, että Mietoinen on yksi niistä positiivista esimerkeistä, joissa kuntaliitos ei ole tarkoittanut kylämurhaa.
Kun kuntafuusioon syystä tai toisesta päädytään, itsenäisyyden menettäneen pikkupitäjän jatkotoimeliaisuus on pitkälti kiinni asukkaista. Saakoon Mietoinen taas ajankohtaisen esimerkkiaseman viimeviikkoisen kyläpalaverin vuoksi. Kun piiri pieni pyörii, niin ilman muuta kyläläisten on syytä yhdessä miettiä yli yhdistysrajojen, miten lähitienoon viihtyisyyttä kohennetaan.
Mietoinen ei ole vielä saanut maakunnallista Vuoden kylä -titteliä. Varsinais-Suomen kylät -yhdistyksen arvovaltainen raati tuon kunniamainninnan ratkaisee. Vakan alueelle pystejä on vuosien varrella tullut muutaman kerran. Nyt voisi mietoislaisia yhdistyksiä innostaa kimpassa kampanjoimaan komean tittelin puolesta.
Ei Mietoinen vallan huono ehdokas olisi varsinaissuomalaisessa kyläkisassa.
Vesa Penttilä