Osallistuva budjetointi kuulostaa termiltä, joka ei heti äkkiseltään välttämättä avaudu. Helposti voi tulla mieleen, että kyseessä on taas jonkinlainen kuntabyrokratian koukero, joka ei tavallista asukasta suuntaan eikä toiseen hetkauta.
Maskun kunnanhallituksen maanantainen päätös asukasbudjetin vahvistamisesta ilahduttaa konkreettisuudellaan. Kuntalaiset pääsivät äänestämään pienehköjen hankkeiden tärkeysjärjestyksestä sillä lupauksella, että kunta toteuttaa eniten kannatusta saaneet kohteet.
Masku jemmasi uudenlaiseen kokeilubudjetointiin 100 000 euroa. Se kuulostaa mukavalta summalta kahdestakin syystä: potti ei kunnan taloutta rapauta, mutta toisaalta euroja piisaa monenmoisen pikkukivan toteuttamiseen. Ihan pikkuhiluilla Maskussa ei tarvitse pelata.
Toki joku voi miettiä, miksi tällaista budjetointitapaa tarvitaan, koska kuntavaaleissa äänestäjät ovat valinneet ehdokkaista parhaimmat päättämään kotikylän asioista. Vaaleissa kuntalaistukea saaneet paikallispoliitikot tekevät edelleen isoja ratkaisuja, mutta niiden kylkeen luotu uusi lisuke voisi hyvinkin olla asukkaita inspiroiva tapa kiinnostua kotikunnan asioista.
Maskun kunnan elinvoimapäällikkö Lauri Hyttinen hieman yllättyi asukasbudjetin vaatimattomasta äänestysinnokkuudesta (V-SS 28.4.). Tähän on helppo arvaus se, että uusi vaikuttamismahdollisuus jäi ensimmäisellä kerralla vielä vieraaksi. Kun Maskussa nyt kymmenkunta konkreettista hanketta toteutuu kuntalaistoiveiden mukaisesti, niin voisi luulla, että jatkossa tämä innostaa asukkaita vilkkaammin äänestämään.
Masku ei suinkaan ole osallistuvan budjetoinnin keksijä, vaan menetelmä on viime vuosina lisännyt suosiotaan suomalaiskunnissa. Idea on kaunis, mutta käytettävän rahasumman suuruus riippuu kunnan lompsan paksuudesta. Jonkin verran pelimerkkiä pitää olla jaossa, jotta kuntalaiset oikeasti innostuvat ideoimaan.
Tässä voisi olla melko edullinen keino kuntalaistyytyväisyyden lisäämiseen.
Vesa Penttilä