Kuntien keskinäinen vertailu on tuttua puuhaa. Esimerkiksi talousnumeroista on helppo poimia yksityiskohtia: syntyykö ylijäämää vai alijäämää, millaisella tasolla veroprosentit ovat, kuinka raskas on velkataakka.
Nyt FCG Finnish Consultin Group ja sen osana toimiva konsulttitoimisto MDI ovat kehitelleet indeksimenetelmän, joka pyrkii selvittämään laajemmin kuntien elinvoimaa, vetovoimaa ja pitovoimaa (V-SS 15.12.). Viime viikolla julkaistut tulokset kertovat karulla, joskin odotetulla tavalla isoista eroista kuntien välillä.
Tuskin yllätyksenä voi pitää sitä, että parhaimmat pinnat keräsivät kunnat, jotka sijaitsevat Helsingin, Turun ja Tampereen seuduilla sekä Pohjanmaalla ja Lapissa. Kun seuduilla on toimeliasta vipinää, niin toki myös kunnat hyötyvät siitä.
Vakan alueen kunnille tulokset eivät olleet ollenkaan hullummat. Kun listataan 30 kärkikuntaa, mukana ovat Naantali ja Kustavi. Sijoille 50–70 selviytyivät Masku, Uusikaupunki ja Taivassalo. Vaikka Vehmaan, Nousiaisten ja Mynämäen indeksiluvut jättivät kolmikon 100 parhaan ulkopuolelle, niin nämäkin kunnat olivat reippaasti keskiviivan yläpuolella 293 kunnan tulostaulukossa.
Hieman huolestuttavilta indeksiuutuutta laatineiden alan asiantuntijoiden kommentit kuulostivat siksi, että alueelliset erot ovat melko pysyviä. Tästä voisi vetää sellaisen äkkijyrkän päätelmän, että hyvät kunnat pärjäävät ja heikoimmat voivat heittää hanskat tiskiin. Yhtä synkkä oli toteamus siitä, että parhaimpien ja huonoimpien kuntien erot ovat pitkän kehityksen tulosta eikä tähän positiiviseen tai negatiiviseen kierteeseen ole tulossa pikaisia muutoksia.
Tilanne on ikään kuin lukossa. Kunnissa ei varmaankaan tyydytä siihen, että indeksikärjessä mukava meno jatkuu sen kummemmin ponnistelematta tai että häntäpäässä vaivutaan toivottomuuteen.
Kuntien indeksilukua on ynnäilty 20 avainmuuttujan avulla. Tämä ei ole kuitenkaan lopullinen malli, vaan menetelmää vielä muokataan.
Vesa Penttilä