Varsinais-Suomen hyvinvointialueen hallitus käsitteli tiistaina palvelustrategiaa ja tulevien vuosien talouden tasapainotusohjelmaa. Edessä on melkoinen savotta, kun lähivuosina pitäisi saada kasaan 230 miljoonan euron säästöt. Selvää on, ettei tämä mitenkään onnistu kajoamatta nykypalveluihin tavalla, joka vaikuttaa varsinaissuomalaisten elämään.
Vaikka kuinka pyöriteltäisiin korulauseita palveluiden tehostamisesta, niin tosiasia on se, että kansalaisten näkövinkkelistä edessä on palvelutason heikennys, koska rahat eivät riitä. Tämä konkretisoituu etenkin siinä, että monet nykyiset lähipalvelut loittonevat.
Jo nyt on saatu surullinen esimerkki Kustavista, jonne hyvinvointialue ei ole enää kyennyt palveluja järjestämään. Tuskin tämä kustavilaisia lohduttaa, mutta varmaa on, että samankaltainen ilmiö toistuu myös muualla maakunnassa.
Kustavin terveysasema on jo tyhjillään henkilökuntapulan vuoksi. Vielä kunta saa hyvinvointialueelta tiloista vuokratuloja siirtymäajan loppuun saakka, mutta sen jälkeen näkymä on palvelupuutteen lisäksi myös tämän suhteen lohduton. Kunnan käsiin jää rakennus, jolle pitäisi jotakin järkevää käyttöä keksiä.
Tässäkin Kustavi saa tulevina vuosina kohtalotovereita, sillä hyvinvointialue pyrkii heivaamaan kolmanneksen nykyisistä tiloista. Myös Vakan alueen kunnissa voidaan jo arvuutella, mitkä kiinteistöt ovat jatkossa tarpeettomia hyvinvointialueelle. Kunnille jää terveysneliöitä, joiden jalostaminen uuteen toimintaan ei ole kaikkein helpoimpia hommia.
Hyvinvointialueen suunniteltuun säästökuuriin sisältyy ajatus, jota maallikkojärkeilyssä on ehkä vaikea ymmärtää: miten ikääntyneiden palveluista on mahdollista leikata valtavia summia, vaikka väestö vinhaa vauhtia vanhenee? Yhtälö vaikuttaa mahdottomalta.
Kalliin laitoshoidon purkaminen on kaunis ajatus, mutta se ei voi toimia ikääntyvässä Suomessa. Kaikki eivät kotona pärjää, vaikka tarjolla olisi nykyistä enemmän tukitoimia.
Vesa Penttilä