Mynämäessä on tänä kesänä esillä harvinaisen mittava taiteen kokonaisuus, yhteisötaiteen menetelmin toteutettu Mynä-Mynä-Maa. Käytöstä poistettu Lizelius-koti on kokenut muodonmuutoksen noin 50 huoneen taidenäyttelyksi, josta löytyy ihmeteltävää joka makuun.
Vastaavaa ei näillä seuduin ennen ole nähty. Hankkeen takana työskennelleiden taiteilijoiden on ollut vaikea arvioida, millainen vetovoima kohteella on. Ennen avajaisia yhteisötaiteilija Pia Bartch arvioi, että mikä tahansa luku 5–100 kävijän välillä päivässä on oikein.
Se tiedetään, että vastaava kohde Keravalla, kerrostalon kokoinen Taiteen kotitalo keräsi ensimmäisenä kesänä noin 30 000 kävijää. Se on melko hyvin kaupungilta, jossa on 37 000 asukasta.
Avajaisviikonloppuna kaksi viikkoa sitten Lizelius-kodissa kävi kahden päivän aikana 649 vierasta. Onneksi seuraavaankin viikonloppuun saatiin valvojat, eikä uutta aukioloaikaa tarvinnut odotella kesäkuun puolelle saakka.
Nyt on Mynämäen paikka. Kulttuurin elinvoimaisuus on seikka, joka jää ihmisten mieleen ja kutsuu kuntaan. Missään muualla Suomessa ei ole töissä kokopäiväistä yhteisötaiteilijaa kuin Mynämäessä Saaren kartanossa. Lizelius-kotia on jo käytetty esikuvana Tampereella, jossa aloitellaan kaupungin tyhjillään olevien kiinteistöjen systemaattista tarjoamista taiteilijoiden käyttöön.
Purkukohteen uutta elämää Mynämäessä kannattaa mainostaa, ja sinne ohjata ihmisiä, myös Lukkari-Jukolan kuntaan tuomia vieraita. Mynä-Mynä-Maan taiteilijoita ei pitäisi jättää yksin kohteen aukioloista vastaamaan, sillä pitkälle näiden vapaaehtoisten rahkeet eivät riitä. He ovat jo tehneet valtavan, useiden kuukausien sitoutumista vaativan työn taidekohteen rakentamisessa.
Näillä näkymin Mynä-Mynä-Maa on avoinna elokuun puoliväliin asti viikonloppuisin sekä kesäkuussa lisäksi keskiviikkoisin. Näin suppeilla aukioloajoilla Keravan tyyliseen suosioon ei ole mahdollista päästä.
Saara Huovinen