Päätös Ruokaviraston koirarekisterin perustamisesta on saanut pitkin vuotta kritiikkiä. Rekisteri-ilmoituksen takaraja umpeutuu vuoden lopussa, mutta edelleen iso osa koiratiedoista puuttuu Ruokavirastolta. Vaikka rekisteröintivauhti on vuoden loppusuoralla kiihtynyt, niin kattavasta listauksesta ollaan vielä kaukana.
Tilanne ei ole yllättänyt edes Ruokavirastoa (V-SS 21.12.). Negatiivista kommenttia on riittänyt lähinnä siitä yksinkertaisesta syystä, että uutta koirarekisteriä pidetään ylevistä tavoitteista huolimatta turhana. Jos koira hankitaan asiallisesti toimivasta kennelistä, tiedot toimitetaan jo nykyisin Suomen Kennelliittoon.
Jos taas lemmikki ostetaan ikään kuin pimeiltä markkinoilta kenties huokeampaan hintaan, niin tässä tapauksessa Ruokaviraston koirarekisteri ei todennäköisestikään tuo merkittävää kohennusta nykytilanteeseen. Epämääräiset pentutehtailijat jatkavat toimintaansa entiseen tapaan pykälistä piittaamatta.
Nihkeää suhtautumista Ruokaviraston koirarekisteriin lisää kenties se, että laiminlyönnissä ei ole valtavaa kiinnijäämisen riskiä. Kun uhka on pienehkö, jotkut saattavat joko tahallisesti tai tahattomasti sivuuttaa rekisteröintivaatimuksen. Toki sanktiota on luvassa, jos rekisteröinnin boikotoinnista narahtaa. Tyyriiksi tilanne voi muodostua etenkin silloin, jos valvonnassa havaitaan, että koiralta puuttuu vaadittava tunnistusmerkintä eli siru.
Viime viikon tilasto kertoi, että vajaa viidesosa Suomen 800 000 koirasta on rekisteröity. Kun 100 prosenttiin tähdätään tämän vuoden loppuun mennessä, niin sanomattakin on selvää, että tällainen tavoite on pelkkää huuhaata ja täyttä utopiaa.
Syyttävän sormen voi tietenkin osoittaa koiraväen suuntaan. Kun vastahankaisuus on kuitenkin näin suurta, niin mieleen putkahtaa kysymys: oliko koirarekisterin luominen täydellisen tarpeellista? Haukkuja elää hyvissä ja vähemmän hyvisssä oloissa riippumatta siitä, mitä listoille on merkattu.
Vesa Penttilä