Haaveet henkilöjunaliikenteen lisäämisestä Varsinais-Suomessa kokivat jonkinlaisen kolauksen viime viikolla. Ainakin hämmennystä aiheutti se, miten eri tavalla kiskokyydin kustannuksia kommentoitiin. Tämän koskee Vakan alueella etenkin Uudenkaupungin ja Turun välistä rataosuutta, jonka varrella sijaitsevat Masku, Nousiainen, Mynämäki ja Vehmaa. Lisäksi pohdinnassa on yhteysväli Salosta Turun kautta Naantaliin.
Liikenne- ja viestintävirasto Traficom totesi selvityksessään (V-SS 19.1.), että etenkin Uudenkaupungin radalla lähijunaliikenteen käynnistäminen olisi kustannustehokkuudeltaan heikkoa. Kiskokyydin ulottaminen Naantaliin olisi taloudellisesti huomattavasti kannattavampaa.
Traficomin laskelmiin reagoi henkilöliikennettä eri puolille maata suunnitteleva Suomen Lähijunat Oy. Suorasanaisen viestin sanoma oli selkeä: Traficomin laskelmat ovat virheellisiä (V-SS 20.1.). Tässä kohtaa kansalainen jää sormi suussa ihmettelemään, kumpi asiantuntijatahoista on oikeassa ja kumpi puhuu palturia. Vai onko tässä yhtä ainoaa totuutta olemassakaan?
Idea henkilöitä kuskaavasta junaliikenteestä on kaunis. Kovin paljon mielikuvitusta ei kuitenkaan tarvitse käyttää, kun ajatuksiin nousee jossiteltavaa. Uudenkaupungin ja Turun väliä kulkeva työmatkalainen saattaisi hyvinkin ihastua leppoisaan junakyytiin ilman köröttelyä autoruuhkissa.
Uudenkaupungin lisäksi junarata halkoo kuntakeskusta Vehmaalla ja tavallaan myös Maskussa, jossa tosin suurin taajama Humikkala sijaitsee valtatien toisella puolella. Vielä kauempana radasta ovat ex-kunnat Lemu ja Askainen. Nousiaisten ja Mynämäen ydinkeskustoista ja asuintaajamista on jo muutaman kilometrin matka radan varrelle.
Ympäristöystävällisen lähijunaliikenteen pitäisi olla jollakin tavalla kannattavaa. Lisäksi kulkijoita olisi kyettävä houkuttelemaan kiskoille etenkin Uudenkaupungin radan varrelta. Siirtymä kätevästä henkilöautoilusta junaliikennöintiin ei ole helppo ratkaisu.
Vesa Penttilä