Kirjaston yksi tärkeä tehtävä on mahdollistaa, että jokaisella on tasa-arvoinen mahdollisuus tiedon ja yhteiskunnan osallisuuden äärelle. Nykypäivänä tieto ja osallisuus yhä useammin kätkeytyvät sähköiseen muotoon älylaitteiden sovellusten ja ohjelmien taakse. Kansalaisen voi olla haastavaa pysyä perässä.
Tasa-arvon toteutuminen vaatii kirjastoilta yhä enemmässä määrin asiakkaiden digitaitojen huomioimista. Jo 1990-luvulla kirjastot alkoivat antaa opastusta kirjastoihin rantautuneiden sähköisten palveluiden sekä Internetin käytössä. Vuonna 2016 digituki päivitettiin kirjaston lakisääteiseksi tehtäväksi.
Eri kunnissa tuki mielletään eri tavoin. Toisissa kirjastoissa huolehditaan, että asiakkaat varmasti ovat tietoisia siitä, että kirjastovirkailijalta voi aina kysyä apua. Jos älykännykän kirjasimet ovat piilossa tai turha viesti tukkii viestiliikennettä, kysyä voi. Pulman ei tarvitse olla suoraan tiedonhakuun liittyvä. Toiset kirjastot eivät apua niin selvästi markkinoi. Kirjaston ainoa virkailija voi olla kiireinen tai osaamista ei ole.
Kirjastovirkailijat pienissä kunnissa ovat huolissaan, miten eriarvoisessa asemassa kansalaiset digiavun saamisen osalta ovat. Kelan tai pankin asiointipisteen puuttuminen pieneltä paikkakunnalta luo osaltaan painetta saada sähköiseen asioimiseen apua kirjastosta.
Avuksi tulee yhä useammin monen toimijan yhteistyö. Vehmaalla digiapua saa seurakunnan järjestämästä digikahvilasta, Mynämäen kirjastossa järjestetään digiaiheisia Raisio-opiston kursseja, Nousiaisten kirjastossa pidetään kaikille avointa Eläkeliiton Nousiaisten yhdistyksen Nettikerhoa ja Maskussa on saatu avuksi hanketyöntekijä. Taivassalo ostaa palvelua yrittäjältä kevään ajan joka toinen maanantai.
Perheen ja läheisten antama tuki on sekin tärkeää, mutta niin on myös itsenäisyys. Jossain on hyvä olla taho, jota voi nykäistä hihasta silloin kun tarvitsee, eikä olla riippuvainen esimerkiksi jälkipolven menoista, tuloista ja kiinnostuksen asteesta.
Saara Huovinen