Kun ruoka on kallistunut, on käytettävä entistä tarkemmin kaikki se, minkä ostaa. Osa meistä tekee sen pakonkin edessä, mutta järkevää se olisi kaikille.
Kaikille ruuanlaitto ei välttämättä ole luontaista puuhaa: ei ole kotitaloustaitoja, uskallusta kokeilla tai jaksamistakaan.
Netistä löytyy ohjeita roppakaupalla, mutta kauhaan tarttuminen voi silti olla vaikeaa. Monia helpottaisi se, että saisi tehdä kaverin opastuksella.
Mynämäen seurakunnan diakoniatyössä on pyritty madaltamaan tätä kynnystä järjestämällä päiviä, jolloin Kanttorilassa tehdään yhdessä ruokaa hävikkielintarvikkeista (V-SS 23.2.).
Ruokahävikkiä on arvioitu kertyvän kotitalouksissa yli 20 kiloa vuodessa per henkilö. Määrä on melkoinen sikälikin, että jokainen kilo on jotakin maksanut, kun se on kaupasta kotiin kannettu.
Hävikkikokki ei kuitenkaan tee palvelusta vain omalle kukkarolleen, vaan kaikille, sillä hävikillä on merkityksensä myös ruoantuotannon ilmastovaikutukseen.
Yleisimpiä syitä hävikin syntymiseen on tutkimusten mukaan osaamisen ja viitseliäisyyden puutteen lisäksi se, ettei suunnitella ruuanlaittoa ennakkoon. Ei esimerkiksi katsota kaappiin, mitä on menossa vanhaksi, ja tehdä ruokaa niistä ensin.
Jos suunnittelee viikonkin ruokalistan etukäteen, tietää tarkalleen mitä pitää ostaa sekä tietää, milloin jää sopivia tähteitä seuraavan päivän ruuan pohjaksi.
Eniten hukkaan heitetään kasviksia. Juuri kasvishävikin vähentämisessä tarvitaan asennemuutosta: vaikka porkkana olisi vähän nahistunut, se on silti käyttökelpoinen moneen ruokaan.
Eikä pidä unohtaa hävikkikokin parasta apuria, pakastinta. Harva jaksaa syödä samaa ruokaa monta päivää putkeen, joten tähteet kannattaa pakastaa annoksina, jotka on helppo sitten sopivan päivän tullen lämmittää ateriaksi. Pitää toki muistaa se, että ikuisuuksia ruoka ei pakastimessakaan säily.
Tähän hyvä vinkki on pitää vaikka kerran viikossa jämäruokapäivä, jolloin syödään pois näitä annoksia.
Sari Honkasalo