Viime vuosina kouluikäisten lasten ja nuorten fyysisessä aktiivisuudessa on tapahtunut myönteisiä muutoksia, todetaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Terve Suomi -tutkimuksessa. Viikoittainen liikuntamäärä kuitenkin laskee selkeästi alakouluikäisistä yläkouluikäisiin ja edelleen lukio- ja ammattikouluikäisiin. Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiön Liikkuva opiskelu -hankkeeseen teettämän tutkimuksen mukaan nuorten psyykkinen oireilu on lisääntynyt muun muassa masennuksen, ahdistuneisuuden ja uupumisoireilun osalta. Samaan aikaan liikunnan määrä on vähäistä suurella osaa nuorista.
Hätäinen ihminen saattaa loikata johtopäätökseen, jossa tilastollinen vastaavuus ja syy-yhteys menevät sekaisin. Kenenkään mielenterveys ei parane syyttävää sormea osoittamalla ja kehotuksella mennä lenkille. Uupunut mieli ei jaksa liikuttaa stressaantunutta kehoa. Virtaa on kuitenkin helpompi löytää tekemiseen, joka innostaa ja kiinnostaa. Jos liikunta on vain suorittamista, ei se tuota iloa. British Medical Journalissa julkaistun tutkimuksen mukaan lajilla ei ole tilastollisesti merkittävää eroa, jotta liikunnalla on edes hieman vaikutusta masennusoireiden hoitamiseen.
Pohtiessaan, mistä löytää mielekäs laji, tai oikeastaan miten säilyttää innostus lajiin ja liikuntaan yleisesti, moni nuori törmää aloittelijoille tarkoitettujen ja höntsäryhmien puutteeseen. Lajissaan jatkajille vaihtoehdot saattavat rajautua kilpailulliseen veren maku suussa treenaamiseen tai lajin lopettamiseen, joka opintojen kasvavien vaatimusten paineessa saattaa vaikuttaa houkuttelevammalta ratkaisulta.
THL:n tutkimuksen mukaan ihmisten taloudellisella tilanteella, perheoloilla sekä koulutustaustalla on vaikutusta liikuntatottumuksiin. Innostusta onkin vaikea ylläpitää, jos mielekäs liikunta on saavuttamattomissa maantieteellisen etäisyyden, puutteellisen kulkuyhteyksien, suorituspaineiden, opiskelustressin tai uupuneen mielen takia, puhumattakaan kannustuksen tai ennen kaikkea edullisten vaihtoehtojen puutteesta.
Roosa Vähätalo