Vaikka tämä kuulosta hölmöltä, niin kai asiantuntijoihin on pakko luottaa: keli vaikuttaa äänestysvilkkauteen. Viime viikon komea kesäsää otti viikonloppuna muutaman askeleen takapakkia, mutta siitä huolimatta kansalaiset kävivät aiempaa laiskemmin äänestämässä kuntavaaleissa. Kesä ei kuulemma ole sopivaa vaaliaikaa.
Suomalaiset ehtivät suviriennoistaan kuntavaaliuurnille edes sen verran, että koko maan äänestysprosentiksi muodostui 55,1. Toki kahden viikon ennakkoäänestysaika olisi antanut pelivaraa niin, ettei sunnuntaina olisi tarvinnut arpoa, saako aikatauluun millään raivattua tilaa vaalireissulle.
Vakan alueella prosentit vaihtelivat Uudenkaupungin surkean 49,9:n ja Kustavin hyvän 71,9:n välillä. Alueen kaikissa kahdeksassa kunnassa vaali-into hiipui vuoden 2017 tasosta.
Takana on kummallinen kuntavaalivuosi. Koronatilanteen vuoksi varsinaista vaalipäivää lykättiin huhtikuusta kesäkuuhun. Perinteiset vaalitapahtumat jäivät tynkätasolle eivätkä puolueiden valtakunnalliset ykköshahmot päässeet suhaamaan ympäri maata äänestyshuumaa herättelemässä. Väliin jäivät myös paikalliset paneelikeskustelut muutamaa etätapahtumaa lukuun ottamatta.
Kuntapäättäjien outo vuosi jatkuu myös vaalien jälkeen. Kun yleensä paikallispäättäjät pääsevät luottamustehtävistään kesälaitumille juhannuksen jälkeen, niin nyt osalla heistä on tiedossa kesäpuuhaa parhaaseen loma-aikaan, kun kunnanhallituksen, lautakuntien ja ylikunnallisten toimielimien paikkajaosta pitäisi päästä sopuun niin, että valmista olisi elokuun alkupäivinä.
Periaatteessa luottamuspaikkajako on pelkkää matematiikkaa. Toisinaan laskelmiin sekaantuu myös sellaista politikointia, joka vaikeuttaa tehtävää. Lisäksi kuntapäättäjien omat toiveet saattavat aiheuttaa ristiriitaa, kun halutuimmille paikoille henkilöitä asetellaan.
Sen pitäisi olla selvää, että vaalitulosta kunnioitetaan. Vaalien jälkeiset tekniset liittoutumat murentavat äänestäjien tahtoa.
Vesa Penttilä