Kausi on ennättänyt pyörähtää käyntiin kesäteattereissa Vakan alueella. Omat esityksensä ovat aloittaneet Naantalin Emma Teatteri ja Merimaskun kesäteatteri, ja perjantaina ensi-iltaa jännitetään ja juhlistetaan Maskussa. Kimara laajenee vielä juhannusta ennen Laajoella Mynämäessä ja Nutturlan Makasiiniteatterissa Nousiaisissa. Juhannuksen jälkeen perässä tulevat Uudenkaupungin Lentävä Lokki ja Rymättylän kesäteatteri. Pyhämaan Suviteatteri ja Wanha-Vinkkilän kesäteatteri Vehmaalla tähtäävät tiiviin esityskautensa alkamaan heinäkuun alussa.
Tänäkin kesänä teatterilavoilla vanha suola janottaa, putkimies tupsahtaa paikalle ja lintulajeina esiintyy drinkkihaukkoja ja baaripeippoja. Luvassa on äkkinäisiä juonenkäänteitä, sekuntipelillä vaihdettuja roolivaatteita ja kesänkepeää huumoria. Yleisössä leuat loksahtavat, hörähdys karkaa suusta eikä itkunaurukaan ole välttämättä kaukana.
Kesäteatteri voi olla ammattimaisen tarkkaa, mutta yhtä lailla se voi perustua harrastajien antaumukselliseen itsensä likoon laittoon. Varsinkin pienemmillä paikkakunnilla osa kesäteatterin vetoa ovat kotikulmien yhteisöllisyys ja naapurustosta tutut näyttelijät. Katsojia kiinnostaa, millaisessa hupailussa kunnanvaltuutettu tällä kertaa seikkailee tai millaiset roolit Latella ja Vellulla tänä vuonna onkaan.
Kun näyttelijöiltä kysyy, mikä saa sitoutumaan aikasyöppöön harrastukseen, vastaus on moninainen. Osalle kesäteatteri on kuin sijaisperhe, jossa tittelit ja poliittiset leimat putoavat pois. Teatteri on henkireikä ja terapian lähde. Onpa sitä verrattu myös armeijakokemukseen – pitkä kesä yhdessä sääskien syötävänä hitsaa joukon kuin joukon yhteen. Mutta ennen kaikkea myös tekijäpuolella on hauskaa.
Yksi seikka kesäteattereissakin huolettaa. Ennakkomyynti on vähentynyt, ja iso osa yleisöstä ostaa liput viime tipassa. Tähän teatterit toteavat, että helpompaa se olisi, jos illan katsojamäärän tietäisi hyvissä ajoin (V–SS 24.5.).
Saara Huovinen