Takavuosina sai olla tyytyväinen, jos nakkari tai grilli oli auki myöhään yöllä. Nakkarit olivat vuorotyöläisten ja ravintolasta kotiin palaavien pelastus. Taksejakin ajettiin höyrytettyjen makkaroiden ja lihapiirakoiden voimalla.
Kioskit olivat aukioloaikojen edelläkävijöitä, sillä jo vuoden 1969 laki salli kioskiyrittäjien itse päättää aukioloajat.
Vuonna 1989 sallittiin sunnuntaiaukioloajat myös haja-asutusalueilla toimiville kaupoille.
Muuten kauppojen aukioloaikojen vapauttamisesta ei tahdottu löytää sopua, vaan asiasta käytiin kiivasta yhteiskunnallista keskustelua. Aukioloaikojen vapauttamista vastustettiin muun muassa sillä argumentilla, miten lapsiperheiden käy, jos myyjät joutuvat vuorotyöhön. Myös kioskiyrittäjät olivat huolissaan, joutuvatko he laittamaan lapun luukulle, jos kaupat saavat vapaasti päättää aukioloajoistaan. Kaupan työnantajat halusivat laajemmat ostosajat ja aukioloaikojen vapauttamista perusteltiin myös työllistävillä vaikutuksilla.
Kauppojen aukioloaikoja vapautettiin pala palalta. Syksyllä 1994 kaupat saivat kaupungeissakin pitää ovensa auki sunnuntaisin joulukuussa ja kuutena erillisenä sunnuntaina.
Vuonna 1997 kauppojen sallittiin pitää ovet auki sunnuntaisin myös kesäisin ja arkisin kauppapäivä sai venyä yhdeksään. Vuonna 2000 annettiin lähi- ja pienkaupoille sunnuntaiaukioloon ympärivuotinen lupa, tosin muutama pyhä jätettiin vielä rauhaan. Isotkin myymälät saivat lisää sunnuntaiaukioloaikoja.
2009 aukioloaikojen vapaus laajennettiin alle 400 neliön kauppoihin, tosin juhlapyhärajoitus jäi vielä voimaan.
Vasta vuoden 2016 alusta kauppojen aukioloaikojen rajoitukset poistuivat kokonaan. Nyt Mynämäessä ja Uudessakaupungissa pääsee kauppaan vaikka keskellä yötä.
Samalla kun kaupan aukioloajat ovat joustaneet, on koko yhteiskunta muuttunut. Grillit paistavat yhä makkaraa. Kioskikenttää hallitsevat ärrät. Myös perheelliset myyjät tekevät ilta- ja yövuoroja. Useimmilla toimialoilla vuorotyöt ja epäsäännölliset työajat ovat lisääntyneet ja siksi kaupoissa liikkuu asiakkaita myös yöllä.
Murros myös jatkuu yhä. Vaikka ruuan verkkokauppa lisääntyy, samanaikaisesti kivijalkakaupan asema vahvistuu. Kun yksinasuminen ja etätyöt lisääntyvät, edes ruokakaupassa voi kohdata ihmisiä. Ruokakauppa hoitaa myös sosiaalisia tarpeitamme.