Koira on ihmisen paras ystävä. Vai oliko se toisinpäin? Voi olla mihin suuntaan tahansa, mutta varmasti bestiskaverin nimeämisessä on laajaa ihmis- ja eläinkirjoa.
Maa- ja metsätalousministeriö päätti vuonna 2021, että Suomessa asuvat koirat pitäisi tunnistusmerkitä ja rekisteröidä. Ruokaviraston koirarekisteri avautui yksityisasiakkaille vihdoin viime viikolla kuukausitolkulla kestäneiden viivytysten jälkeen.
Rekisteriin pitäisi ilmoittaa kaikkien Suomessa asuvien haukkujen tiedot. Kymmenen euron ilmoitusmaksu ei huimaa, mutta muuten systeemissä on vaikeuskerrointa. Jos olet hankkinut koiran vaikkapa kymmenen vuotta sitten asiallisesta kennelistä, niin kaikkia piskiin liittyviä tietoja ei ehkä ihan helposti löydy.
Kun uusi karvainen perheenjäsen on saapunut, niin siinä onnen tohinassa viralliset paperit ovat saattaneet jäädä ö-mappiin. Nyt pitäisi etsiä esimerkiksi sirutuspäiviä ja muita sirutustietoja jopa vuosikymmenen takaa. Villi veikkaus on se, että aika harvalla on tällaisia todisteita jemmassa etenkin niissä tapauksissa, joissa hännänheiluttajalle on jo ikää kertynyt.
Jopa tuhansia koiria rekisteriin ilmoitettiin ensimmäisten päivien aikana. Tämä kertoo hienolla tavalla siitä, miten valveutunut koiraväki haluaa toimia lemmikkirakkaidensa hyväksi. Silti rekisterissä on turhaketuoksua. Kun kaikki eivät koiriaan tuohon ilmoita, niin pääperusteluissa saattavat nousta kärkeen nämä syyt: unohdus ja turhautuneisuus.
Koirarekisterin tavoitteet ovat niin yleviä, että niitä on helppo hehkuttaa. Se on kuitenkin selvää, ettei Suomen koirakantaa koskaan saada edes lähellekään täydellisesti rekisteröityä. Pentuja syntyy siellä sun täällä.
Rekisteri ei pysty poistamaan epäasiallista pentutehtailua eikä koirien salakuljetusta Suomeen. Asiallisesti toimivat kennelit kykenevät entiseen tapaan välittämään ihanuuslemmikkejä ilman ylimääräisiä pykäliä niille, jotka tuollaisen eläinkaverin haluavat hankkia.
Vesa Penttilä