Huomisen jälkeen Taivassalon keskusta on yhtä muurahaispesää hiljaisempi, sillä pitkään toiminut lähetyskirppis sulkee ovensa. Kirppis kahvioineen on vetänyt puoleensa kymmeniä ihmisiä joka aukiolopäivä, ja sen suojissa on pidetty esimerkiksi käsitöiden ystävien krymppäyskööriä.
Suru ja tyrmistys on suuri seurakunnan tekemästä lopettamispäätöksestä sekä vapaaehtoisringin että vakioasiakkaiden joukossa. Laajalle, moneen huoneeseen ulottuvalle kirpputorille ei seurakunnalla ole tarjota korvaavia, itse omistamiaan tiloja. Muuhun toimintaan se pystyy kutsumaan väkeä seurakuntakodille.
Onnelan ajoista saakka kantanut vuosikymmenten perinne näin katkeaa. Kirpputorin viestikapulaa on vienyt eteenpäin hitaasti vaihtuva, osittain koko ajan samana pysynyt talkooväki. Sitä väkeä on seurakunnan toimintakertomuksissa kiitelty, sillä vapaaehtoisissa on seurakuntatoiminnan voima.
Talous – ja tässä tapauksessa myös vuokratilojen huono kunto – ajaa karsimaan rönsyt ja keskittymään olennaiseen. Taivassalon seurakunnan toiminta keskittyy jatkossa kolminaisuuteen, jonka muodostavat kirkko, seurakuntatalo ja ruumishuone (V-SS 12.12).
Marraskuun lopulla on valmistunut Turun tuomiokapitulin tilaama esiselvitys neljän seurakunnan toiminnasta ja tulevaisuudesta. Taivassalon seurakunta on taloutensa kanssa hankalassa raossa. Mukana selvityksessä ovat Taivassalon lisäksi Kustavi, Vehmaa ja Pyhäranta. Tätä paperia ei ole vielä seurakunnissa nähty, sillä asiaa käsittelee ensin tuomiokapituli. Johtopäätöksistä kuultaneen vasta tammikuun puolivälin jälkeen.
Seurakunnan toiminta on elävimmillään silloin, kun vapaaehtoisia riittää, ja he saavat kanavoida osaamisensa oman innostuksensa suuntaisesti. Uusien väylien soisi löytyvän. Yhteiseen kahvitteluun tottunut kyläparlamenttiporukka etsii sekin sopivaa tilaa ja muotoa jatkaa toimintaansa. Kenties matalan kynnyksen kansankahvila voisi olla muunkin tahon kuin seurakunnan tarjoama.
Saara Huovinen