Kansalaisopistojen tuntiopettajat ovat olleet työntekijöinä erityisessä asemassa, sillä he ovat saaneet kohtuullisen hyviä matkakorvauksia kulkemisestaan kotoaan kurssipaikalle. Tämä on toiminut motivaattorina erityisalan ammattilaisille tarjota kursseja omaa asuinpaikkaa kauemmaksikin. Hyötyjiä ovat olleet erityisesti pienemmät kylät, joissa ei omaa opettajaresurssia kaikilla erikoisaloilla löydy.
Viime syksynä uusi OVTES lohkaisi aimo siivun opistojen tuntiopettajien kulukorvauksista, mikä tarkoittaa matkan päässä opettavalle jopa noin 15 euroa vähemmän tulonmuodostusta opetuskertaa kohden kuin aiemmilla korvausperusteilla.
Tällaisella summalla alkaa jo hyvinkin olla merkitystä. Matkustamisen kulujen, hurjasti nousseiden, lisäksi liikkumiseen menee aikaa, jonka voisi käyttää muuhunkin.
Vakan alueella Naantali on ymmärtänyt keikkaopettajien tuskan ja maksaa kolmen lukuvuoden mittaisena siirtymäaikana matkakorvauksia opistossaan entiseen tapaan. Perusteena on taata laadukasta kurssitoimintaa myös matkan päähän esimerkiksi Velkualle ja Merimaskuun.
Kiusallisen lähellä kahta muuta Vakan alueella toimivaa opistoa, Vakka-Suomen ja Raision, on siis esimerkki paikallisesta sopimisesta pikkupaikkakuntien harrastustarjonnan ja elävyyden hyväksi.
Opistoja ylläpitävien kaupunkien, tässä tapauksessa Laitilan ja Raision, päättävissä elimissä katsotaan tilastoja. Onko kurssitoiminta toteutunut odotetusti, monipuolisesti, tasokkaasti ja joka osakaskunnassa?
Vastaus tähän on kuin onkin myönteinen, ja ensi vuotta suunnitellaan opistoissa toiveikkaasti. Matkakorvausten vuoksi opettajia on lopettanut hyvin vähän, niin vähän, ettei mikään käyrä notkahda. Tilastoissa eivät kuitenkaan näy hikikarpalot, joita pienten paikkakuntien osastonjohtajat vuodattavat saadakseen yhtälön laadukkaasta opetustarjonnasta ratkaistua. Eikä näy sekään, miltä muutokset työtään jatkavien tuntiopettajien selkänahassa tuntuvat.
Saara Huovinen