Taivassalon Silakrysäyksen ohjelmassa on monista muista kesäjuhlista poikkeava lisämauste: kevyen suvihömpän ja rattoisan yhdessäolon lisäksi tarjolla on myös asiaa. Rysäyksen julkilausumassa ammattikalastajat pääsevät kertomaan alan tilanteesta. Viime lauantaina viestiä Taivassalosta valtiovallan suuntaan lähti kuskaamaan maskulainen kansanedustaja Ritva Elomaa (ps.).
Voi olla, että joku kesäilakoitsija on harmissaan, kun kyläriehan kepeää tunnelmaa notkauttaa useimmiten synkkäsävyinen kalastajapuheenvuoro. Joku toinen voi aiheellisesti arvella, ettei mokomalla julkilausumalla ole minkäänlaista käytännön merkitystä.
Taivassalon ammattikalastajien, Taivassalon kunnan ja Airisto-Velkuan kalastusalueen yhteistekstillä ei tietenkään ongelmia ratkaista. Silti on paikallaan, että Silakrysäys jaksaa vuodesta toiseen muistuttaa, millaisessa jamassa ammattikalastus on.
Kalastajien mukaan nykyinen hallitusohjelma lupaili hyvää. Toteutus sai kuitenkin melkoista kritiikkiä: hyljekannan hoitosuunnitelman laadinta tökkii, hyljevahinkojen korvaaminen kangertelee, merimetsostrategian toimeenpano on unohtunut, merimetsojen metsästyksen poikkeuslupien saanti Ely-keskukselta venyy tolkuttoman pitkäksi.
Vähemmän yllättävästi hylkeet ja merimetsot pääsivät taas kalastajien purnauslistalle. Kun näistä merialueiden eläimistä on jatkuvaa riesaa, niin jonkinlainen poppakonsti pitäisi keksiä, jotta esimerkiksi ammattikalastajien ja luonnonsuojelijoiden arvot voitaisiin sovittaa yhteen.
Julkilausumaan mahtui sellainen hallituskehu, että kotimaisen kalan edistämisohjelma on laadittu ja käynnistetty. Hyvien tavoitteiden lisäksi pitäisi muistaa lausumaan kirjattu huomautus: ilman ammattikalastajia ei ole kotimaista luonnonkalaa, jonka käyttöä voisi edistää.
Kalastuslausumat saattavat kuulostaa vuosittain toistuvalta valitusvirreltä. Huoli on kuitenkin yhteinen, sillä Suomi-kalaa pitäisi nykyistä useammin olla ruokalautasella.
Vesa Penttilä