Kalantilaiset Pentti ja Anne Siivonen ovat vuosikymmenten mittaan keränneet monipuolisen ja arvokkaan esineistön, jonka laajuutta myös alan asiantuntijat hehkuttavat. Pariskunnan keräysintohimo on tuottanut tulosta, joka lienee yksityissektorilla suomalaista ennätystasoa.
Viime viikolla Varsinais-Suomen alueellisena vastuumuseona toimivan Turun museokeskuksen asiantuntijat kävivät tutustumassa Siivosten kokoelmiin Mattilan tilalla Kalannin Tammistossa. Ei ole varmaankaan liioiteltua todeta, että museoväki oli ainakin lievästi täpinöissään näkemästään.
Kansallismuseo ja Turun museokeskus ovat lausunnoissaan korostaneet Siivosten kokoelmien ainutlaatuisuutta. Jos ja kun asiantuntijakommentteihin on luottamista, niin yksityishenkilötasolla Kalantiin on kasautunut kenties suomalaisittain muhkein esinepaljous.
Turun museokeskusväen Kalanti-vierailun pääpointti oli pohdinta siitä, mikä on Siivosten jättikokoelmien tulevaisuus. Alan ihmiset ovat yksimielisesti korostaneet sitä, ettei kokoelmia saisi hajottaa pirstaleiksi. Kokonaisuuden säilyttäminen on noussut yhdeksi pääteemaksi, kun esineistön tulevaa kohtaloa on puntaroitu.
Tällä hetkellä suosikkivaihtoehto ratkaisuksi lienee säätiön perustaminen. Mahdollisen säätiön malli on kuitenkin vielä melko lailla hämärän peitossa. Yksi iso kysymys liittyy siihen, millä tavalla Uudenkaupungin kaupunki olisi kenties mukana säätiön taustalla.
Kaikki eivät tiettykään sen enempää perusta menneiden vuosisatojen ja -kymmenten purkeista ja purnukoista. Ne ovat kuitenkin konkreettisia esimerkkejä suomalaisuuden historiasta.
Esineiden lisäksi Siivosilla on tuhti paketti tietoa niiden tarinoista. Myös nämä olisi saatava talteen.
Perin kummallista ja surkuteltavaa olisi, jos Kalannin kokoelmat jollakin tavalla joutuisivat tärviölle. Nyt pitäisi lyödä viisaita päitä yhteen, jotta esineistön tulevaisuuskysymykseen löytyisi järkevä ratkaisu. Kaatopaikalle tavaraa ei voi kärrätä.
Vesa Penttilä