Sähkölaskujen loppusumma uhkaa yhä paisua ja jopa energiapula väijyy, kun kesän jälkeen mennään kohti lämmityskautta. Kansalaisille on jo annettu vinkkiä huonelämpötilojen alentamisesta ja suihkutteluajan lyhentämisestä. Jopa tahallisia sähkökatkoja on väläytelty keinoksi säästää energiaa.
Tähän hätään paikallisesta tuulivoimahankkeesta ei ole apua. Kun suunnitelmat Mynämäen Juvansuon ja Laitilan Kolsan tuulivoimapuistosta ovat edenneet ympäristövaikutusten arviointiselostukseen saakka, niin samalla voi nykytilanteessa pohtia laajemmin tuulivoiman tulevaisuutta.
Voisi luulla, että tuulivoiman positiiviset seikat peittoaisivat mennen tullen hankkeiden haittavaikutukset. Kun puhuri pystytään valjastamaan ihmisten hyötykäyttöön, niin tuulivoiman lisäämisellä on todennäköisesti laajaa kannatusta. Yksimielisyyttä ei tästäkään asiasta koskaan saavuteta.
Korkeuksiin kohoavat tuulivoimalat muuttavat maisemaa. Niin muuttaa moni muukin ihmistoiminta. Joku saattaa pitää tuulivoimapuistoa luontonäkymien lopullisena pilaajana, kun taas toisen silmä tottuu uudenlaisiin rakennelmiin. Vakavampia ovat ne väitteet, joiden mukaan tuulivoimalat aiheuttavat hiljaisesta hurinasta huolimatta jopa vakavia terveyshaittoja.
Se lienee selvää, ettei kukaan halua kotinsa tai kesämökkinsä naapurustoon laitetta, jonka lapa saattaa pyörähdellä 300 metrin korkeudessa. Kun Suomi on harvaan asuttu maa, niin ihmisten ja tuulivoimapuistojen sopuisaan rinnakkaiseloon pitäisi tilaa riittää. Esimerkiksi Mynämäkeen ja Laitilaan ulottuva hanke on sijainniltaan sellainen, että asutukseen on matkaa, mutta silti tarvittava liikenneyhteys valtatie 8:lta on lähellä.
Suomessa oli viime vuonna lähes 1000 tuulivoimalaa. Vaikka myös vastustusta ilmenee, niin varmaa on, että tuulivoima lisääntyy, kun Suomi tavoittelee työ- ja elinkeinoministeriön asettamaa kunnianhimoista tavoitetta: uusiutuvan energian osuus on vähintään 51 prosenttia vuonna 2030.
Vesa Penttilä