Lemussa vietettiin sunnuntaina rukoushuoneen 120-vuotisjuhlaa. Vakan alueella kyseessä lienee melko harvinaislaatuinen rakennus, joten varmasti oli aihetta juhlapäivään. Kansalaisia juhlaan kutsuivat Lemun rukoushuoneyhdistys ja Maskun seurakunta.
Juhlan päätteeksi saarnasi Jokilaakson metodistiseurakunnan pastori Markku Tuomikorpi (V-SS 12.10.). Viesti oli väkevä: tuomion saivat muun muassa samaa sukupuolta olevien avioliitot, abortti ja eutanasia.
Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä, jollei sillä vakavalla tavalla ketään henkilökohtaisesti mollata. Onneksi on olemassa suomalainen sananvapaus. Toinen onni on se, että jos tuota vapautta käytetään ilman riittävää vastuuta, niin lainsäädännön kautta voidaan puuttua epäkohtiin.
Lemun saarnassa ei varmastikaan rikottu sananvapauspykäliä. Silti tulee mieleen ajatus siitä, mihin unohtui uskovainen suvaitsevaisuus. Tämä ihmisten tasa-arvoisuus taitaa kuitenkin olla esimerkiksi Raamatun sanoman peruspilareita.
Kuka meistä on tuomitsemaan samaa sukupuolta olevien liitot? Kun tällaisia liittoja syntyy, niin millä tavalla se on poissa heterovaltaväestön elämästä?
Nuiva suhtautuminen aborttiin on jo kinkkisempi kysymys. Otetaan silti kaksi esimerkkiä: nainen tulee raiskatuksi tai vielä karmeammassa tapauksessa mies käyttää hyväkseen alaikäistä. Jos tällainen raaka rikos johtaisi raskauteen, niin perin kummallista olisi, jollei väkivaltaisesti syntynyttä tilannetta voisi keskeyttää. Jokaisella lapsella pitäisi olla oikeus syntyä toivottuna.
Vaikeuskerroin lisääntyy, kun puhutaan eutanasiasta. Tunnetulla tavalla eutanasia ei ole ainakaan vielä sallittua Suomessa, mutta tätäkin asiaa voisi miettiä kiihkottomasti. Kivuista kärsivä parantumattomasti sairas voisi haluta jo haudan lepoon.
Toivottavasti Lemun rukousjuhlan saarnan äkkijyrkät kommentit edustavat pientä vähemmistöä siinä uskovaisten joukossa, jolle suvaitsevaisuus nousee arvoasteikon kärkisijoille.
Vesa Penttilä