Vakka-Suomen Sanomissa oli tämän viikon tiistaina kaksi erityyppistä juttua, jotka kuitenkin limittyivät lapsiin ja nuoriin. Mynämäessä järjestettiin kunniakkaasti jo 50. kerran Kivistön lenkki -juoksutapahtuma. Lisäksi lehti kertoi Maskussa järjestettävästä koululaisten ohjatusta pelikerhosta.
Nyt jo legendaarisen maineen saavuttaneen Kivistön lenkin osallistujamäärät ovat romahtaneet kulta-aikojen runsaasta 700 juoksijasta viime sunnuntain noin 140 osallistujaan. Kun lasten ja nuorten liikkumisen vähyydestä tihkuu huolestuttavia tietoja, niin ehkä Kivistön lenkin suosion alamäki tukee tätä väitettä.
Toki nykyajan lapsille ja nuorille on enemmän harrastustarjontaa kuin 1970-luvulla. Joukkuelajit houkuttelevat nuorisoa tyystin toisella tavalla kuin viime vuosituhannella. Tästä laji-imusta viime vuosien esimerkki on salibandy, jossa lapset ja nuoret vielä aika usein pääsevät harrastamaan maailmanlaajuisesti marginaalilajia ilman vanhempien jättirahasatsauksia.
Jos joku on nyt huolissaan Kivistön lenkin osallistujakadosta sillä perusteella, ettei Suomeen enää tule kestävyysjuoksumenestystä, niin tämä on toisarvoinen seikka verrattuna siihen tosiasiaan, että nykynuorison fyysinen kunto on heikompi kuin menneinä aikoina. Kansakunnan terveystilanne on tärkeämpää kuin kansainväliset kilpaurheilusaavutukset.
Syyttävää sormea on helppo heilutella siihen suuntaan, että tietokone- ja kännykkäpelit istuttavat nuoret kansalaiset jakkaralle niin, että liikuntaa saavat vain näppäinsormet. Vaikka kuinka ruutuaikaa pyrittäisiin rajoittamaan, niin varmaa lienee se, että melkoinen osa nuorista viihtyy pelimaailmassa enemmän kuin olisi terveyden kannalta järkevää.
Kun ennen ei ollut tietokoneita eikä kännyköitä, niin silloin leikittiin ja kisailtiin ulkona. Näin varttuneempi väki muistelee eikä siinä väärässä olekaan. Laitteet ovat kuitenkin nykypäivää, joten liikaa arvostelevaa vertailua menneisyyteen ei kannata tehdä.
Vesa Penttilä