Uusikaupunkilaissyntyinen Joona Silvola valottaa maantieteen pro gradu -työssään, millaisia vaikutuksia henkilöliikenteen paluulla Uudenkaupungin ja Turun väliselle junaradalle olisi alueen kunnissa. Luonnollisesti aihe koskettaa vankasti Vakan alueen kuntia, sillä rata halkoo Maskun, Nousiaisten, Mynämäen, Vehmaan ja Uudenkaupungin maisemia.
Silvolan päätelmät pohjautuvat Varsinais-Suomen liiton selvityksiin ja radan varsikuntien valtuutettujen näkemyksiin. Vaikka vastaamaan pääsivät nyt jo päättyneen kuntavaalikauden valtuutetut, niin tuskin mielipiteissä valtavan suuria eroja olisi, vaikka kysely tehtäisiin nykypäättäjille.
Pro gradu -työ vahvistaa sitä ennakkoarvelua, että vuonna 1992 päättyneen matkustajajunaliikenteen herättäminen uudelleen henkiin kiinnostaa enemmän Vakka-Suomessa kuin Turun seudulla. Turun haaveissa tunnin juna Helsinkiin ohittaa maakunnallisen henkilöliikenteen.
Uudenkaupungin ja Turun välisen radan sähköistystyö on edennyt loppusuoralle. Matkustajaliikenteen kannattajat näkevät tässä oivan mahdollisuuden siihen, että jatkossa radalla liikkuisi tavaran lisäksi myös ihmisiä. Suotavaa olisi, ettei kehittämiskelpoinen idea tyssäisi ainakaan siihen, ettei maakunnan pääkaupungissa olisi riittävästi virtaa viedä hanketta eteenpäin.
Matkustajamäärien väheneminen vaikutti siihen, että rata muuttui vajaat 30 vuotta sitten pelkäksi tavarakuljetusreitiksi. Jos henkilöliikennettä ryhdyttäisiin kokeilemaan, niin sen suosio taitaa olla tässä vaiheessa melkoinen arvoitus. Kun junaa ei ole totuttu käyttämään, kynnys nykyisten kulkumuotojen vaihtamiseen saattaa olla liian korkea.
Vakan alueella rata kulkee kuntakeskuksien kautta Maskussa, Vehmaalla ja Uudessakaupungissa, mutta matka junareitin varrelle ei ole järin pitkä myöskään Nousiaisissa ja Mynämäessä. Ainakaan sijainnin ei pitäisi olla esteenä sille, että esimerkiksi osa työmatkaliikenteestä siirtyisi autoletkaruuhkista rautatielle.
Vesa Penttilä