Varsinais-Suomen liiton edunvalvontajohtaja Janne Virtanen esitti viime viikolla Turun Sanomien mielipidepalstalla (TS 1.9.), että junaradan varressa sijaitsevat kunnat ottaisivat pääroolin paikallisen henkilöliikenteen käynnistämisestä kiskoilla. Saman ajatuksen Virtanen nosti esille maanantaina, kun joukko Varsinais-Suomen kansanedustajia ja liiton johtoa vieraili Uudessakaupungissa (V-SS 7.9.).
Virtasen mukaan etenkin Turun, Salon, Loimaan ja Uudenkaupungin olisi löydettävä yhteisymmärrys paikallisjunaliikenteestä. Jos myös muilla ratakunnilla olisi valmiutta osallistua kustannuksiin, hanke saattaisi edetä. Tosin Turun pormestari Minna Arve (kok.) toppuuttelee toteamalla, ettei paikallisjunaliikenne ole kiinni kuntien tahdosta (TS 7.9.).
Maanantaipalaverissa Uudenkaupungin kaupunginjohtaja Atso Vainio perusteli, miksi henkilöliikenteen herättäminen uudelleen henkiin olisi tärkeää. Kansanedustajat Ilkka Kanerva (kok.) ja Eeva-Johanna Eloranta (sd.) toki tukivat Vainion ajatuksia, mutta samalla kaksikko painoi kevyesti jarrupoljinta. Ykköskysymys kuului: mistä löytyisi rahoitusta?
Voi olla, että seutukuntakeskuksissa olisi intoa panostaa raideyhteyteen maakunnan pääkaupungin suuntaan. Esimerkiksi Uudessakaupungissa junaliikenne voisi avittaa työntekijöiden hankintaa Turun kaupunkiseudulta. Tosin tämä vaatisi jatkoyhteyden järjestämistä rataseisakkeelta autotehtaalle.
Vakan alueella radanvarsikuntia ovat lisäksi Vehmaa, Mynämäki, Nousiainen ja Masku. Jos kuntien kukkarolla jouduttaisiin käymään, niin saattaa olla, ettei kuntakvartetilla olisi samanlaista junainnostusta kuin Uudessakaupungissa.
Uudenkaupungin ja Turun välisen radan sähköistys luo pohjaa henkilöliikenteen käynnistämiselle. Puksuttelu kuudenkympin tuntivauhtia ei kuitenkaan vastaa nykyvaatimuksia. Lisävauhti vaatisi tasoristeysturvallisuuden kohentamista eikä sekään ole ilmaista lystiä.
Rautatie joutuu vielä odottamaan kyytiläisiä.
Vesa Penttilä