Viime vuonna itsenäisyyspäivän juhlinta osui aikaan, jolloin oli selvää, ettei isompia kokoontumisia voinut järjestää. Nyt juhlajärjestelyt olivat ehtineet jo pitkälle, kun selvisi että rajoituksia tulee. Millaisia ja milloin, se pisti vastuuhenkilöt vaikean paikan eteen, kun piti päivä päivältä seurata tilannetta ja päättää järjestetäänkö ja jos, niin missä muodossa.
Vakan alueen kunnissakin ratkaisujen kirjo oli laaja: Osassa itsenäisyyspäiväjuhlat peruttiin kokonaan, osassa päädyttiin pitämään vain jumalanpalvelusten jälkeinen seppeleenlasku, osassa pidettiin juhla ohjelmineen, mutta suljettiin ovet yleisöltä ja videoitiin juhla netin kautta katsottavaksi ja osassa pidettiin juhla niin, että yleisökin pääsi paikalle koronapassin esittämällä.
Osa siis päätyi kireämpiin rajoituksiin kuin mitä oli voimassa. Edelleen saman pulman edessä ovat monet joulunajan tapahtumien järjestäjät. Onko riittävän vastuullista tehdä niin kuin rajoitukset antavat myöden, vai pidetäänkö järjestäjiä vastuuttomina, jos he eivät ole jopa tiukempia?
Moniin yleisötilaisuuksiin pitää hakea luvat terveysturvallisuussuunnitelmineen, jotka viranomaiset sitten hyväksyvät tai hylkäävät. Pitää luottaa siihen, että viranomainen tietää mihin luvan antaa, ja myös siihen pitää luottaa, että paikalle tulevat käyttäytyvät ohjeistuksen mukaan.
Miten sitten syntyi juhlatunnelma itsenäisyyspäivän juhlissa ilman yleisöä?
Vaikka tyhjissä juhlasaleissa puhujat ja esiintyjät tiesivätkin, että kameroiden takaa katsojia löytyi jopa satamäärin, moni myönsi ettei fiilis ihan samanlainen ollut. Puuttumaan jäi se vastavuoroisuus, kun puhujalle tullaan kommentoimaan puhetta ja onnittelemaan palkintoja saaneita, ja yleisön joukossa nähdään se tuttava, jota ehkä nähdäänkin vain sen kerran vuodessa.
Ehkä ensi vuonna juhlitaan jo oikeasti. Ja onhan videoista etunsa, kun juhlaa pääsee seuraamaan kuka tahansa, ja kelaamalla voi katsoa vain kiinnostavat kohdat.
Sari Honkasalo